Sittenpä vaan mittailemaan, ja levyä lyhemmäksi. Mielessäni jännitin, että tuleeko miten sumppu jono päätyseinälle, kun rivissä on työtaso, hella ja sohva. Ja tulihan siitä! Ei miellyttänyt silmää sitten oikein millään, mutta päätin kuitenkin jättää jonon olemaan. Edes pariakymmentä senttiä hellan ja sohvan välissä olisi kovasti kaivattu, mutta ei nyt auta. Tyydyn tähän, sillä tällä tavalla saimme hirmuisesti lisää happea lattiatilaan, pyöreän pöydän ympärille.
Samalla siivosin vaihtelun virkistämiseksi opetustaulut seiniltä lattialle, ja valkoiseksi jätettyyn sivuseinään sommittelin neljästä taulusta rykelmän, joka toimii yhtenä isona tauluna. Täysin vastakkainen tunnelma, mitä pikkujoulun aikaan. Syksyllä ja talvella sellainen kotoisa pesämäisyys on mielestäni ihanaa, mutta valon lisääntyessä tuuletus on paikallaan.
Lisäsinpä vielä sanomalehtiseinälle kaitaliinan seinävaatteeksi, joka on mielestäni juuri sopiva ompelijan tupaan. Hämää samalla huonettakin korkeammaksi.
Tupakeittiö pikkujouluasussaan,
ja alla kevättä odotellessa.
Vuodesohva sivuseinällä opetustaulujen ympäröimänä,
alla odotellaan kevättä tänään.
Tämä senttimitta on veikeä, ja ei uskoisi, miten toi korkeutta tupaan livenä!
Kevättuuletus raikasti. Ja ryhdisti.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! :)