Turkoosia, pinkkiä ja palloja.

Niistä on päivänsankarin juhlat tehty. Makeista ja suolaisista. Ilosta ja rakkaista ihmisistä.
Niin se vain aika menee, ja perheemme pieninkin on jo kolme vuotta! Sen kunniaksi somistimme juhlapöydän iloisilla ja herttaisilla väreillä, sekä herkkuja notkuvilla kipoilla. Aurinko helli päivänä, jona juhlat pidettiin, vaikkakin virallinen päivä oli hämyisä ja nuhjuinen. Juhlapöydässä leikkivät valot ja värit kilpaa!
(vanhassa kodissamme 23.3.2014)

  

Paljon onnea rakas muru!

Synttärisomaa.

Posti toi tänään äidille mieluisen pikkupaketin, jossa on tarvikkeita neidin kolmevuotisjuhlia varten. Suloisia paperipillejä, muffinsivuokia, servettejä, ilmapalloja, kakkukynttilöitä, sekä söpöisiä popcorn-purkkeja. Kyllä vain vaaleanpunaiset pikkujutut piristävät arkista mieltä kummasti, sekä somistavat varmasti juhlapöydän herttaisesti. (vanhassa kodissamme 18.3.2014)

Nyt pitää saada enää innostettua isäntä niitä muffinseja harjoittelemaan...

Turkoosia onneapäivää (vanha kotimme).

Tänään on sellaista vietetty, onneapäivää. Eli tutummin syntymäpäiväjuhlia, pikkuneitimme uudelleen nimeämänä. Juhlijana nuorempi koululaisemme, ja liuta hänen kavereitaan.

Erityistä teemaa ei tänä vuonna ollut, väritoiveena vain turkoosi sininen. Sen ympärille sitten rakenneltiin herkkupöytä, ja vietettiin herkkuhauskaa pikku vieraiden kera, sekä pelattiin suuren suosion saanutta pullonpyöritystä ja pusuhippaa! Eli jos ei herkkukipoissa taudit levinneet, niin ehkä sitten poskipusujen vaihdossa viimeistään. Sopi leikit ainakin ystävänpäivän teemaan.

Kaikille hyvää onneapäivää toivotan! (14.2.2014)

Joulun rauhaisaa tunnelmaa.

2014.

Kyllä Joulu on ihanan tunnelmallista aikaa!

En itse kovasti punaisesta tykkää, mutta kyllä taas kerran joulu sai muutoksen aikaan.

Keittiöön ostamani punaista patjaraitaa, sekä vanhojen kahvipannujen kuvia sisältämä kappa, ja sen seuraksi hommatut patjaraitaiset sivuverhot ovat kyllä niin mieluiset, että ehkä ne jäävätkin roikkumaan ikkunaan ihan kesään asti.Lunta kaipasin kovasti Jouluun, mutta onneksi oli sentään edes vihreää, mustan sijasta.

Tässä kuvia meidän Joulusta.

Vielä on hetki aikaa nauttia.

Isänpäivätunnelmia.

2014.

Rakas iskä. Meidän iskä.
Meillä hän sai lasten koristeleman kakun, sekä kotoisan aamupalan. Kakun oli iskä itse täyttänyt edellisenä iltana, ja voi että sen makoisa rahkatäyte appelsiinivivahteineen vei kielen mennessään! Lahjapaketista löytyi kuvamukin lisäksi herkkusuklaita, sekä kakkuvuoka. Ja koska meidän iskä on kova poika leipomaan, niin kakkuvuoka oli heti testattava, ja oma isänsä sai sitten vielä illalla ylläriksi upean konjakkikakun! Ihana iskä tuollainen jauhopeukalo-monitoimimies.

Porukan pienimmän piirtämä kuva iskästä, sekä lahjamytty!

Iskän kotoisa aamupala.

Jokaiselle riitti puhallettavaa.

Kakkumestarin tuotos, konjakkikakku.

Isänpäiväksi ukille.

Sitten eikun pikkujouluja odottelemaan...

Rakkautta ilmassa.

Menneenä kesänä sanoimme mieheni kanssa toisillemme "Tahdon".
Siitä ei vielä hirmuisen kauaa ole, mutta tuntuu, kuin häähumusta olisi jo vaikka kuinka ja kauan. Hymyillen juuri yksi päivä katsoin, että vielä on häistä jäljellä valkeat viirinauhat katossamme. Ja siellä saavat toistaiseksi pysyäkin, sopivat niin mukavasti, ja tuovat kepeyttä kolkkoon kattoon.

Selailin kuvia häistämme. Vihkitilaisuus oli kävelymatkan päässä kotoamme, idyllisellä rukoushuoneella. Sen jälkeen söimme pienen vierasporukan kesken kotonamme. Häät olivat ihanan intiimit, ja tunnelmaltaan rakkautta täynnä. Juuri kuten olimme suunnitelleet ja toivoneetkin!
Tässä häiden ihanaa valkeutta kuvina. (7.1.2014)