Rapsakkaa huomenta.

Keli on rapea, samoin salaatti leivän päällä.
Hidas sunnuntaiaamu muksujen kanssa makoillen, tosin miehen ollessa jo aamuvarhaisesta asti maailmalla hommissa. Vaan juuri tuo kotiutui, ja kohta singahdetaan eläinten luo huomenia toivottelemaan.

Eilen oli päivällispöydässä tarjolla maan mainiota, tummaa luomubasmatiriisiä, sekä kanakastiketta. Kastikkeessa oli kanan lisäksi kesäkurpitsaa, porkkanaa pikkutikkuina, herkkusieniä, kookosmaitoa, inkivääriä ja muita mausteita. Kaikki tuoreina, tosin kookosmaito peltipurkista. Resepti omasta päästä, ja vei kyllä kielen mennessään! Tupa tuoksui herkulliselle vielä illallakin.
Tänään leikkuulaudalle eksyi heti aamusta läjä kasviksia: perunaa, bataattia, porkkanaa, lanttua, kesäkurpitsaa, tomaattia, sekä sipulia. Seurakseen ne saivat uunipataan mausteiden lisäksi possun ja naudan lihaa, sekä tietenkin vettä.

Aamu käyntiin.

Kanaa ja kasviksia, sekä basmatiriisiä porisemassa...

Tänään vuorossa lihapataa.

Ja sitten mies tuumasi työpöydän ohi mennessään, että onkos tyttö jo maalaillut vesiväreillä tänään?
Juu, ei ole. Se on mun vitamiinipaukku vaan mukissa! 

Arkiruokaa auringossa.

Meillä tehdään melkein kaikki ruoka raaka-aineista alkaen.
Kotoa saadaan liha, munat ja maitoa. Ja kesällä tietysti muutakin puutarhan satoa. Kaupasta ostoskoriin valikoituu pääasiassa lisäaineettomia ja luomutuotteita.
Meidän koko porukka tykkää yksinkertaisesta, ja konstailettomasta kotiruoasta. Vielä jokusia vuosia sitten oli tapa, että perunaa, riisiä tai pastaa löytyy aterialla. Nykyisin niiden tilalle ovat löytäneet monenmoiset kasvikset. Tämän aamupäivän ruoka-annos on oiva esimerkki siitä, miten yksinkertainen on parasta! Possunpihvejä uunista, voissa paistettua ja siirapilla maustettua kaalia, herneitä, maissia, keitettyjä porkkanoita, sekä kermaviiliä. Vot! Hivelee makuhermoja ja häviää lautaselta nopeasti.

Kukkasenkin sain. Suloisen narsissin mieheltäni.
Aurinkoinen päivä kääntyy hiljalleen alkuiltaa kohti, mitähän sitä päivälliseksi keksisi. Mentäisiinköhän ihan nakeilla vaan. On muuten meidän nurkilla harvassa kaupassa lisäaineettomia nakkeja, makkaroita, sekä leikkeleitä hyllyissä. Mutta onneksi Porvoosta löytyy. Ja silloin, kun niitä ei jääkaapissa ole, niin niitä ei tarvita. Silloin aina odotellaan seuraavaa reissua isolle kirkolle. Pysyy tuo makkaran ja leikkeleidenkin kulutus näin vähempänä. Itse kun vannon kotitekoisen ja lisäaineettoman nimeen niin pitkälle, kun vaan vaivattomasti onnistuu.

Viisi vuotias tyttömme nuiji possunpihvit, ja äiti maustoi sekä pihvit, että paistaessa kaalin.

Maittavaa ja miltei yhtä aurinkoista, mitä keli ulkona.

Kalenteri käy etuaikaa ja taka-aikaa. Miten lie noin seonnutkin! Ei liene mikään osioista kohdillaan, säätäjä ollut selvästi umpiunessa tänä aamuna...

Piparimuottimania.

Voi tätä ilon ja onnen päivää! Uusia piparimuottimalleja kasapäin!
Itselläni löytyy keittiön kätköistä valtaisa läjä muotteja. Kaikki on saanut alkunsa, yllättäin, lapsuuteni muoteista, jotka itselleni sain. Ne olivat perinteiset ukko & akka, possu, tähti, pipari ja puolikuu. Niillä muistan äitini ja siskoni kanssa joulupipareita tehneen monet kerrat.
Näistä on sittemmin kokoelma karttunut eläinten kautta moniin suloisiin kuvioihin. Löytyy autoa, junaa, mekkoa, sydäntä, puhekuplaa ja niin edespäin. Nyt osui silmiini vaikka mitä ihanaa! Viidakon väkeä, prinsessoja, ompelusievää, rotukoiria. Lista jatkuisi ja jatkuisi. Luulen vain, että tällä erää pitäydyn, vaikka kuinka inspiroisi. Toisaalta voisi kyllä kerätä loput maatilan eläimet, mitä vielä puuttuu, niin saisi vaikka seuraavan talven pikkujouluissa tarjota vieraille eläinpipareita!

Mutta kyllä ovat ihania kaikki.

Wuh wuh!

Turkoosia onneapäivää (vanha kotimme).

Tänään on sellaista vietetty, onneapäivää. Eli tutummin syntymäpäiväjuhlia, pikkuneitimme uudelleen nimeämänä. Juhlijana nuorempi koululaisemme, ja liuta hänen kavereitaan.

Erityistä teemaa ei tänä vuonna ollut, väritoiveena vain turkoosi sininen. Sen ympärille sitten rakenneltiin herkkupöytä, ja vietettiin herkkuhauskaa pikku vieraiden kera, sekä pelattiin suuren suosion saanutta pullonpyöritystä ja pusuhippaa! Eli jos ei herkkukipoissa taudit levinneet, niin ehkä sitten poskipusujen vaihdossa viimeistään. Sopi leikit ainakin ystävänpäivän teemaan.

Kaikille hyvää onneapäivää toivotan! (14.2.2014)

Pieniä iloja.

2014.
Niitä on kaikkialla.

Herttaisia asioita, hauskoja asioita, kauniita asioita.

Lasten leluja, herkkuja, kukkia, koristeita, käsitöitä.

Pieniä, tavallisia, mutta iloa tuovia. Niitä olisi tuhansia ja taas tuhansia.

Päätin laittaa tähän kuvia sellaisista, mitkä ilostuttivat minua eilen illalla, sekä tänä aamuna.

Elämä pienine asioineen on ihan älyttömän mahtavaa.

Olen huomannut, että kun sydämellä on hyvä olla, niin kaikki käy kovin paljon helpommin, ja silmät avautuvat aivan uudella tavalla.

Ja tällä tavalla haluaisin elää koko loppuelämäni! ihanaa!

Mikki-vohvelit ilostuttivat ilta- ja aamupalana.

Vanhan Porvoon Jokikatu 6:sta meille muuttanut keinuheppa.

Kimppu tulppaaneja kissahoitolan asiakkaalta.

Käsitöitä kierrätyskankaista.

Pikkunäpertelyä..

Kanelitankomuki, Joulukukka rakkaalta.

Isänpäivätunnelmia.

2014.

Rakas iskä. Meidän iskä.
Meillä hän sai lasten koristeleman kakun, sekä kotoisan aamupalan. Kakun oli iskä itse täyttänyt edellisenä iltana, ja voi että sen makoisa rahkatäyte appelsiinivivahteineen vei kielen mennessään! Lahjapaketista löytyi kuvamukin lisäksi herkkusuklaita, sekä kakkuvuoka. Ja koska meidän iskä on kova poika leipomaan, niin kakkuvuoka oli heti testattava, ja oma isänsä sai sitten vielä illalla ylläriksi upean konjakkikakun! Ihana iskä tuollainen jauhopeukalo-monitoimimies.

Porukan pienimmän piirtämä kuva iskästä, sekä lahjamytty!

Iskän kotoisa aamupala.

Jokaiselle riitti puhallettavaa.

Kakkumestarin tuotos, konjakkikakku.

Isänpäiväksi ukille.

Sitten eikun pikkujouluja odottelemaan...