Tupakeittiö. Tai paremminkin olokeittiö!

Sellainen löytyy meiltä. Tupakeittiö, mutta nykynimityksenä tuo olokeittiö kai paremmin tätä meidän tilaamme kuvastaa.Tilaa, jossa kokataan, syödään, katsellaan netflixiä, surffataan netissä, piirrellään, ja jopa nukutaan! Meidän mini-ihmeemme on todellinen tehoneliö.

Mustavalkoisuus on vallannut mökin emännän sydämen selkeydellään.

Viimeisimpänä muokkauksena jenkkijääkaappi asettui kahden toiminnon väliin "tilanjakajaksi".

 

Olokeittiön vasempaan takakulmaan jää kiva, oma tila nettipelituokioon, sekä piirustushetkiin. Kaikki tarvittava löytyy käden ulottuvilta.

Keittiökulmauksessakin häärätessä on koko elämä lapsineen aivan kuiskauksen päässä. Meillä elellään mukavasti ripirinnan.

Tehoneliöissä asuessamme on tullut huomattua, että olemme usein kaikki lähellä toisiamme, vaikka tilaa väistääkin löytyisi. Ehkä meistä on tullut vain niin tiivis poppoo ajan saatossa. Ehdottomasti kotoisimmaksi, ja rakkaimmaksi asumismuodoksi on tämä "mökkielämämme" osoittautunut.

Lämpöistä syksyä kaikille toivotellen. 

 

Raita raikastaa.

Nyt on raitaa ihan urakalla!
Vihdosta viimein sain ompelukärpäsen puremaan oikein kunnolla, ja sain aikaiseksi tehdä tyynynsäilytystyynyt Ikean sohvaan. Ikean oma, Sofia-kangas on tukevaa, ja juuri sopivaa sisustusompeluksiin. Tein siis kaksi selkänojatyynyä kooltaan noin 50cm x 70cm. Sisälleen ne vetävät unityynymme, sekä muutaman koristetyynyn täytteeksi. Laitoin ommellessa samasta kankaasta valmistamani solmiamisnauhat yläreunaan, joiden avulla tyynyt pysyvät rautasohvan selkänojassa pystyasennossa. Sopivat vetoketjut kun puuttuivat inspiraation isikiessä, niin ratkaisin asian tekemällä tyynyjen päihin tyynyliinamaiset pussit, jotka sitovat sisätyynyt hyvin paikoilleen.

Raikasta tuli, sekä kiva jatkumo maton raitoihin. Tuntuu tuo mustavalkoisuus ja selkeys olevan itselle se tämän kevään sisustusjuttu. Tai oikeammin se on hiipannut tykömme koko alkuvuoden. Kaikki lähti kauan haaveilemastani raitamatosta, jonka mieheni lopulta bongasi joko Torista tai Huutonetistä.

Samasta Sofia-kankaasta tuli huitaistua myös käsienpesualtaalle uusi kevätmekko. Itseäni kun ei miellytä ajatus allaskaapista ollenkaan, kun vanhasta lopulta eroon pääsin.

Tässä rautasohva tyynyineen, ja alla sitten selkänojatyynyineen.

Selkänojatyyny täytetään päästä, ja kiinnitetään solmiamisnauhoilla.

Sofia-kangas on mahtavan raikasta! Ikeassa sitä oli mustan lisäksi punaisena, vihreänä ja raikkaan keltaisena.

Raput kaapin päällä.

Niin ne meillä ovat!
Vinttikamareihin vievät raput päätettiin nimittäin laittaa lattian sijasta emännän itse tekemän lipaston päälle. Lipaston kansipuut ovat jykevää tekoa, kuten koko lipasto, joten tukevampaa kaappia saa kyllä hakea. Hassu idea, mutta toimiva. Ajatus tähän syntyi Tiny Home- sivustoja selaillessa. Niiltä sivuilta tuntuu löytyvän nerokkaita, tilaa säästäviä ahaa-elämyksiä vaikka millä mitalla.
Lipaston päähän on ruuvattu tukevasti wanha jakkari astintasoksi. Hyvin on pikkuväki mennä viipottanut rapuissa edessuntakaisin. Ja lipastoon mahtuu kaikenlaista tavaraa jemmaan, jota ei ihan hetikään käytetä.
Televisiokin tuli laitettua aikoinaan kätevästi rappujen alapuolelle, jossa asentonsa on optimaalinen sohvalla löhöilijälle. Saa katsella niska rentona, ja vaikka torkahtaa, jos siltä tuntuu.

Nämä ovat näitä pikkutuvan ihania virityksiä, joita on kiva oivaltaa.

Tupakeittiön kotitoimisto.

Ou jee. Nyt se alkaa olla valmis. Ei puutu enää, kuin valo. Arvon edelleen loisteputken ja retrolampun välillä. Ehkäpä osaan jo illaksi päättää.
Mukavan mittainen kotitoimisto-askartelu-ompelu-taiteilutyöpiste tuli ehkäpä hivenen toimivammaksi, mitä edes päässäni suunnittelin. Työpöytä jatkuu hellan naapurina vaivattomasti, ja vanhat Kockum-emalit tuovat keittiötä sulavasti myös työpöydän ylle. Mielestäni kokonaisuus on kodikas ja saumaton. Ja se säilytystilan määrä, mikä tällä projektilla tuli, on ihan  mahtavaa! Enää ei tarvitse koukkia laminointikonetta, tulostinta, papereita, ynnä muuta kaapeista. Myös teipit, nastat, sinitarrat, ja kaikki muu tarvittava pikkutavara löytyy vaivattomasti. Oman käden ulottuvilla, koneella naputellessa, on kissahoitolan kalenteri, kamera, muistiinapanot välineineen, tulostin ja paperit. Että miten voiki nolla kätevä tämmöinen puuhapiste. Kyllä vaan kannatti ajatella niin, että käytännöllisyys lapsiperheessä ensin, ja tekee siitäkin mahdollisimman kaunista.
No, ehkäpä rautaputkisohvineen tupa näyttää melko tavalla "Ikea-kodilta", mutta se liene tässä kohtaa kai ihan hyvä juttu. Ikeasta kun löytää kaikkea säilytykseen, ja minikotiasumiseen sopivaa ideaa tämän tuosta, niin mikä jottei ilolla viihdy tässä tehokkaassa tunnelmassa.
Mökkimäinen keittiökin sai lisää avaruutta ja tilaa tuvan nurkassa. Siitä tuonnempana sitten.

Nyt kuvia tehokkaasta kotitoimistostamme.

Nyt löytyy kaikelle paikkansa.

Työpiste jatkuu helposti keittiöksi.

Rakas Egil-kotitonttu on ympäri vuoden tuvassa Jouluhengen tuojana.

Nyt odotellaan innolla, että mitä mahtavat muksut tuumata uudesta läksy- ja askartelupisteestä.

Hiitolomasalaisuuksia.

Kun saimme muksut hiihtolomareissuihinsa, niin jo alkoi kotona tapahtumaan!

Suunnittelemani hyllykokonaisuus tupakeittiön perällä lähti vauhdilla käyntiin, ja tarvikkeita haalittiin kasaan sieltä täältä kaupoista. Muksuilla on aina jokin touhu tai askartelu pöydän ääressä käynnissä, ja valitettavan usein se kohdistuu juuri ruokapöydälle. Sitten sitä on kova raivaaminen, kun ruokailun aika tulee, ja ketään ei luonnollisesti huvita siivotakaan jälkiään.
Toimiva työpiste keittiön välittömässä läheisyydessä olisi paras ratkaisu lasten kanssa, ja koska meillä on tupakeittiö yhtä tilaa, niin toteutus vaati hiukan tuumailua.
Katselin netistä paljon kuvia kaikenlaisista työpisteistä, ja lopulta päädyin ajatuksissani siis ratkaisuun, jossa keittiökulmauksen jatkoksi tulisi sulavasti siihen sointuva hyllykokonaisuus, johon saisi upotettua sekä keittiön tarvikkeita, että työ- ja askartelutilan juttuja. Ja tosiaan, lopputulos miellyttää silmää kovasti!

Liitän juttuun alkuhahmotteluista kuvia, sillä lopputulos jäi kuvattavaksi vasta huomenna, päivän valossa. Ihan tohkeissani kyllä olen, ja piirustusintoisia lapsia odotan jo kovasti kotiin. Yllätyksiä on kiva tehdä, ja luulen, että tämä on kyllä mieleinen.

Tässä kaikki entinen melkein jo purettuna. Mökkikeittiömeininkiä.

Mies ruuvaili kiskoja seinään. Ihan innolla oli hänkin juttua toteuttamassa.

Tässä jo hiukan hahmotellaan hyllyjen paikkoja ja pituuksia.

Voi hitsi, tulisi pian huominen päivänvalo, että pääsisi kuvaamaan myös lopputuloksen!

Kyllä on järjestelyä piisannut eileselle ja tälle päivää.

Koko seinän hylly.

Käänsin tuossa joku aika sitten tupakeittiömme sohvan päätyseinälle hellan jatkoksi, ja koska tila on siinä kohtaa rajallinen, niin lopputulos ei miellytä silmääni sitten millään! Rivissä ja sumpussa ovat.
Olen pyöritellyt päässäni, että MITEN sitä pitäisi tämä minimaalinen tila käyttää, että olisi kaikki tarvittava tehokkaasti käden ulottuvilla. Ja sitten se ahaa- elämys tuli! Jospa vaan luovuttaa ajatuksesta, että tila olisi edes jotenkin tupamainen, ja sen sijaan panostaa käytännöllisyyteen.
Ta-Daa, näen jo silmissäni päätyseinällä kokomittaisen hyllysysteemin, jossa saa olla esillä kaikki perheemme arjessa eniten käyttämät elementit. Tietokone, askartelu- ja piirustustarvikkeet, ompelujuttuja, kirjoja, koristeita, ja niin edelleen. Voisi olla paljon stressittömämpää, kun kaikille pikku asioille olisi oma lokero helposti esillä, eikä aina tarvitsisi kaivaa niitä kaapin uumenista ja käytön jälkeen taas kätkeä sinne.
Kokonaisuuteen kuuluisi tietenkin pitkä pöytälevy niille moninaisille puuhille, sekä välipalan naposteluun. Kaiken jatkona voisi sitten olla sohvasänky, sekä vielä miettimistä aiheuttava ruokapöytä. Pöytämme kun normaali käytössä kerää päivän mittaan tavaraa hartioilleen melko kasan, voisi pois taitettava toimia tässä tilassa parhaiten.

Netistä etsin ideoita ajatukseni tueksi. Aika kivasti omaa mielikuvaa mukailevia esimerkkejä löysinkin.

Tämä puun värisillä hyllyillä olisi juuri omiaan. Ehkä kuitenkin liian säntillinen sisusta, itselläni olisi rönsyilevämpi. Kuva täältä.

Tämä tyyli olisi taatusti muksujen mieleen. Kuva täältä.

Tämä innostaa kovin. Selvästi silmääni miellyttää nuo hyllykiskot kannattimineen. Kuva täältä.

Tässä miellyttää monenmoiset lokerot, ilmavuus ja iloisuus. Elfaanko lie kallistun...

Tämän kuvan hyllyt ovat tyyliltään eniten, mitä haluan. Mutta ehkä valkoisilla kannakkeilla. Ehkä. Enpä ole enää varma siitäkään. Kuva täältä.

Kyllä vaan taitaisi tulla käytännöllinen, moneen tarkoitukseen sopiva, kaunis, ja kotoisa kokonaisuus meidän peräseinällemme. Taidan jatkaa suunnittelua ja mittailua. Hiihtoloman aikaan olisi jopa hyvä tilaisuus toteuttaa, sillä jälkipolvi lienee silloin reissussa. Osa mummolassa, osa laskettelureissussa.

Taita tulla sahalle asiaa.

Arabian Annukka.

Makoilin tuossa useamman päivän tupakeittiön nurkassa flunssaisena, ja katselin keittiön hyllyillä olevia astioita. Erityisen rakkaaksi ovat tulleet nämä Arabian Annukka-astiat, joita meillä oli jo kotona lapsuudessani. Näiltä syötiin arkena perheaterioita, ja edelleen ovat samassa käytössä meilläkin. Sain aikoinaan äidiltäni loput astiastosta, joita lapuudestani oli jäljellä, ja itse lapsia saatuani innostuin keräilemään niitä lisää. Halusin tarjota omillekin lapsilleni ruokaa ihan joka päivä näiltä iloisilta, ja ajattomilta astioilta. Mielestäni ne ovat näin juuri oikeassa käytössä, ei kaapissa pölyttymässä.

Malli on Kaj Franckin 50-luvun alussa suunnittelema, ja kaunis koriste taasen Hilkka-Liisa Aholan käsialaa. Tuotannossa Annukat olivat 60-luvun puolivälin jälkeen, ja jostain olen lukenut, että näitä astiastoja olisi valmistettu 1000 kappaletta kumpaakin, sinistä ja keltaista.

Astioiden malli on kuin Teema-astioista, mutta tuo iloinen kuvio tekee niistä raikkaan retromaiset. Suurimman osan astioista olen löytänyt mieheni avustuksella kirpputoreilta ja netistä, mutta jokusia kappaleita olen saanut myös ystäviltäni. Jokainen astia on erityisen rakas, ja mikäli arjen käytössä koloonnutaan liikaa, niin sen jälkeen arvokas astia saa siirtyä koristeeksi. 

Nämä kauniit astiat tuntuvat kestävän vuosikymmenestä toiseen, ja mallikaan ei tunnu vanhenevan.
Olen niihin täysin rakastunut! 

Kasaan olen saanut:

-isot ruokalautaset 15kpl

-pienet lautaset 8kpl

-soppalautaset 12kpl

-kulho 3kpl

-kannu 1kpl

-iso neliövati 1kpl

-pieni neliövati 2kpl

Ihan mukavasti jo! 

Ja lisääkin saa tarjota, olen aina innokas ostamaan näitä lisää.

 

Taulujani.

Tuossa, kun vaihtelin tupakeittiömme järjestystä, niin ensimmäistä kertaa päätin laittaa myös omia töitäni esille seinälle. Olen vuosien saatossa piirtänyt korttisarjaa "ukko eukon töissä", ja kehystänyt alkuperäiset kuvat aina painotalon keikan jälkeen.

Viime vuoden joulukuussa pidin kuukauden mittaisen kuvanäyttelyn paikallisella kirjastollamme, ja siellä taulujani katsellessa huomasin, että nehän ovatkin ihan ryhdikkään näköisiä mustine kehyksineen. Vaikka värikkäitäkin ovat, niin kehykset rauhoittavat. Näin ollen uskaltauduin laittamaan kaksi suosikkiani esille; "gangstamummon", sekä koulupojan "ritsan mitalla".
Kuvat kertovat siitä, että kuka vaan, voi olla mitä vaan, jos tahtoo. Mummo graffitien kimpussa, koulupoika opettajan pöydän takana, paksu mies balettitanssijana, lista on loputon. Ihminen on itse ennakkoluulojensa vanki, liian usein lokeroidaan vastaantulevat ihmiset ulkonäön perusteella. Päätinpä siis ravistella näitä enakkoluuloja oikein kunnolla. Siitä korttisarja sai alkunsa.

Nyt, kun kaikki kuvat ovat kehyksissä, eikä nippuna kuvakansiossa, on niitä mukava katsella ihan eri silmin. Ne eivät näytä enää pelkiltä kuvilta, vaan tauluilta! Olen miettinyt, josko muutamasta teettäisin joskus julistevedoksia. Ja tekisin niistä vaikka taulujakin. Saa nähdä.

Gangstamummo taitaa olla ehdoton oma suosikkini. Perässä kirii koulupoika ja "paksun baletti".

Kuvia on kasassa jo yhdeksän, ja ideoita pää täynnä! Näitä väsäilen aina inspiraation pulputessa sopivan rauhallisena hetkenä ulos, perhe-elämän ja eläintouhujen lomassa.

Tietokonepöytä vaihtoon.

Pikkuisen tupamme porraskulmauksessa on ollut jo pidemmän aikaa valkoinen Ikean pöytälevy yhdistettynä tietokone- ja ompelupöydäksi. Kyllästyin kuitenkin pöytäkoneeseen esillä, sillä yleensä ompelen sillä kaikkialla muualla, paitsi juuri tässä paikassa. Kone toimii eniten juuri matkakäytössä, esimerkiksi käsityöläisten putiikilla vuoroa tehdessäni, tai kesäputiikilla ollessani. Niputin siis koneen tarvikkeineen kaappiin, mistä se on helppo sujauttaa esille, tai napata reissuun mukaan.

Purkasin pitkän pöytälevyn pois, ja toin tilalle kirpputorilta löytämämme, vanhan kahvilan klaffipöydän. Pöytä on avattuna juuri sopivan kokoinen tarkoitukseen. Vielä, kun saa johtomylläkän jotenkin ojennukseen, niin yleisnäkymä on tuhat kertaa levollisempi, kuin pitkän pöytälevyn kanssa.
Myös edellisen lastenhuoneen laskosverho kierrätettynä tuvan ikkunaan,odottaa tuunaustaan. Taitaa saada mustavalkoisen pinnan itselleen, vielä ennen kesää toivottavasti. Ruutu voisi olla kuviona hyvä jatkossakin.

Eikä ole muuten tullu pitkää pöytää juurikaan kuvattua, sen verran kaaos oli! Mutta jonkunlaisen kuvan sentään löysin vertailuksi.