Porakaivoa ja putiikkia.

Monta viikkoa siinä meni, mutta vihdoin uusi porakaivomme on valmis, ja ruosteisen veden saa unohtaa. Kaiken lisäksi kaivon tuotto on jopa yli 10000litraa vuorokaudessa, joten enää ei tarvitse pihistellä vedestä! Jihuuuu!
Pyykkikone on laulanut, ja pitkistä, lämpimistä suihkuista on tullut taas tapa. lapset ilakoivat uima-altaassa suihkussa tämän tuosta, sekä myöskin vesilinnuilla on omansa tarhassaan. Nyt täällä osataan nauttia vedestä, eikä pesulaankaan tarvitse liinavaatteita roudata. Joskin olihan ne ihana aina saada mankeloituna kotiin. Sitä jään kaipaamaan, kun itsellä ei moiseen aika riitä. Tuuli saa lakanapyykin tuivertaa kuivaksi, sekä suoraksi.

Kaivoprojektin loppua odotellessa, saimme huhtikuun kulumaan hyvin myös koristekransseja tekemällä. Aarteita löytyi sekä tukuista, että kirppikseltä, joten joukkoon mahtuu monen monta uniikkia kranssia. Niiden tekeminen on terapeuttista puuhaa, ja tänään oli se päivä, kun kranssit vihdoin putiikille pääsivät huomista, sekä toukokuuta odottamaan. Seurakseen kiikutimme wanhan ikkunan pokan, sekä oven pätkän. Esille laitosta tuli mielestämme herttainen. Ainakin mies oli erittäin tyytyväinen kulmaukseensa.

Loppuillan taidan hinkuttaa ruosteen värjäämiä kylppärin laattoja puhtaaksi!

Pääsiäiskolmikko!

Kyllä alkaa näin kevään myötä olla tämän blogini aihealueet enemmänkin lähempänä maalaista lifestyleä, kuin sisustamista, mutta niin siinä aina keväällä tuppaa käymäänkin.

No mutta, meidän kameruninvuohikuttumme Marike päätti ilahduttaa meitä kolmella suloisella kilillä sillä välin, kun olimme asioilla kaupungilla asti. Tuntuu olevan jo enemmän perinne, kuin sattumaa, että eläinten perheenlisäys osuu johinkin juhlapyhiin; joulu, vappu, pääsiäinen... Ja nyt vielä jop apari päivää ennen tämän muorin syntymäpäivääkin, joten ihanista ihanimman lahjan kyllä sain!

Kilikolmikossa on kaksi tyttöä, sekä yksi pukki. Tytöt saivat nimet Dasha ja Ilia, pojasta tuli Igor. Emänsä on nimeltään Marike, ja isä Lord. Nämä tällaiset todelliset kääpiövuohet (kameruninvuohi) ovat Suomessa melko harvinaisia, taitaapa tällä hetkellä olla puhdasrotuisia vain kahdeksan kappaletta. Kauniita, siroja ja erityisen kiltttejä, sekä seurallisia ovat. Aivan mahtavia lemmikkivuohina!

Kuttu vaikuttaa selvästi tyytyväiseltä pienokaisiinsa.

Emännän suosikkivauva Dasha, kuin bambi.

Porukan isoin, pukkipoika Igor.

Tytöntyllerö Ilia.

Kettu Repolainen, seuranaan PÖÖ!

Menneennä viikonloppuna tuli istuttua taas jokunen tunti koneella. Paininjalan alta valmistui mukava kasa pellavia, sekä plyyshin pehmeydestä ja värikkyydestä innostuneena pikku öttiäisiä. Tällä kertaa intouduin synnyttämään veikeitä kettu Repolaisia, sekä PÖÖ-kummajaisia. PÖÖ on tähän asti ollut vaaleansinivalkoraitainen, mutta nyt se kalpeni kauhusta kokonaan valkoiseksi. Kettu Repolainen sai entisen oranssin taustansa tilalle pirteätä punaoranssiraitaa.

Molemmat löytyvät jo putiikin hyllyltä vanhassa Porvoossa. Siellä ne tiirailevat ohikulkijoita, ja joskus se vetoava katse auttaa, ja uusi oma koti löytyy.