Tupakeittiön kotitoimisto.

Ou jee. Nyt se alkaa olla valmis. Ei puutu enää, kuin valo. Arvon edelleen loisteputken ja retrolampun välillä. Ehkäpä osaan jo illaksi päättää.
Mukavan mittainen kotitoimisto-askartelu-ompelu-taiteilutyöpiste tuli ehkäpä hivenen toimivammaksi, mitä edes päässäni suunnittelin. Työpöytä jatkuu hellan naapurina vaivattomasti, ja vanhat Kockum-emalit tuovat keittiötä sulavasti myös työpöydän ylle. Mielestäni kokonaisuus on kodikas ja saumaton. Ja se säilytystilan määrä, mikä tällä projektilla tuli, on ihan  mahtavaa! Enää ei tarvitse koukkia laminointikonetta, tulostinta, papereita, ynnä muuta kaapeista. Myös teipit, nastat, sinitarrat, ja kaikki muu tarvittava pikkutavara löytyy vaivattomasti. Oman käden ulottuvilla, koneella naputellessa, on kissahoitolan kalenteri, kamera, muistiinapanot välineineen, tulostin ja paperit. Että miten voiki nolla kätevä tämmöinen puuhapiste. Kyllä vaan kannatti ajatella niin, että käytännöllisyys lapsiperheessä ensin, ja tekee siitäkin mahdollisimman kaunista.
No, ehkäpä rautaputkisohvineen tupa näyttää melko tavalla "Ikea-kodilta", mutta se liene tässä kohtaa kai ihan hyvä juttu. Ikeasta kun löytää kaikkea säilytykseen, ja minikotiasumiseen sopivaa ideaa tämän tuosta, niin mikä jottei ilolla viihdy tässä tehokkaassa tunnelmassa.
Mökkimäinen keittiökin sai lisää avaruutta ja tilaa tuvan nurkassa. Siitä tuonnempana sitten.

Nyt kuvia tehokkaasta kotitoimistostamme.

Nyt löytyy kaikelle paikkansa.

Työpiste jatkuu helposti keittiöksi.

Rakas Egil-kotitonttu on ympäri vuoden tuvassa Jouluhengen tuojana.

Nyt odotellaan innolla, että mitä mahtavat muksut tuumata uudesta läksy- ja askartelupisteestä.

Hiitolomasalaisuuksia.

Kun saimme muksut hiihtolomareissuihinsa, niin jo alkoi kotona tapahtumaan!

Suunnittelemani hyllykokonaisuus tupakeittiön perällä lähti vauhdilla käyntiin, ja tarvikkeita haalittiin kasaan sieltä täältä kaupoista. Muksuilla on aina jokin touhu tai askartelu pöydän ääressä käynnissä, ja valitettavan usein se kohdistuu juuri ruokapöydälle. Sitten sitä on kova raivaaminen, kun ruokailun aika tulee, ja ketään ei luonnollisesti huvita siivotakaan jälkiään.
Toimiva työpiste keittiön välittömässä läheisyydessä olisi paras ratkaisu lasten kanssa, ja koska meillä on tupakeittiö yhtä tilaa, niin toteutus vaati hiukan tuumailua.
Katselin netistä paljon kuvia kaikenlaisista työpisteistä, ja lopulta päädyin ajatuksissani siis ratkaisuun, jossa keittiökulmauksen jatkoksi tulisi sulavasti siihen sointuva hyllykokonaisuus, johon saisi upotettua sekä keittiön tarvikkeita, että työ- ja askartelutilan juttuja. Ja tosiaan, lopputulos miellyttää silmää kovasti!

Liitän juttuun alkuhahmotteluista kuvia, sillä lopputulos jäi kuvattavaksi vasta huomenna, päivän valossa. Ihan tohkeissani kyllä olen, ja piirustusintoisia lapsia odotan jo kovasti kotiin. Yllätyksiä on kiva tehdä, ja luulen, että tämä on kyllä mieleinen.

Tässä kaikki entinen melkein jo purettuna. Mökkikeittiömeininkiä.

Mies ruuvaili kiskoja seinään. Ihan innolla oli hänkin juttua toteuttamassa.

Tässä jo hiukan hahmotellaan hyllyjen paikkoja ja pituuksia.

Voi hitsi, tulisi pian huominen päivänvalo, että pääsisi kuvaamaan myös lopputuloksen!

Kyllä on järjestelyä piisannut eileselle ja tälle päivää.

Valoa tupaan!

Kyllä se niin on, että tammikuu kun alkaa olla lopuillaan, niin kevät tuntuu kurkkivan jo kulman takaa. Samalla sitä alkaa pimeiden iltojen, sekä joulun menneen tunnelman vastapainoksi kaipaamaan valoa ja raikkautta. Päätinpä sitten pyöräyttää tupamme vuodesohvan ympäri. Ja tuota tilaa kun ei tuvassa juurikaan ole, niin sehän tiesi sitä, että työtasosta piti nipistää pätkä pois..

Sittenpä vaan mittailemaan, ja levyä lyhemmäksi. Mielessäni jännitin, että tuleeko miten sumppu jono päätyseinälle, kun rivissä on työtaso, hella ja sohva. Ja tulihan siitä! Ei miellyttänyt silmää sitten oikein millään, mutta päätin kuitenkin jättää jonon olemaan. Edes pariakymmentä senttiä hellan ja sohvan välissä olisi kovasti kaivattu, mutta ei nyt auta. Tyydyn tähän, sillä tällä tavalla saimme hirmuisesti lisää happea lattiatilaan, pyöreän pöydän ympärille.

Samalla siivosin vaihtelun virkistämiseksi opetustaulut seiniltä lattialle, ja valkoiseksi jätettyyn sivuseinään sommittelin neljästä taulusta rykelmän, joka toimii yhtenä isona tauluna. Täysin vastakkainen tunnelma, mitä pikkujoulun aikaan. Syksyllä ja talvella sellainen kotoisa pesämäisyys on mielestäni ihanaa, mutta valon  lisääntyessä tuuletus on paikallaan.

Lisäsinpä vielä sanomalehtiseinälle kaitaliinan seinävaatteeksi, joka on mielestäni juuri sopiva ompelijan tupaan. Hämää samalla huonettakin korkeammaksi.

Tupakeittiö pikkujouluasussaan,

ja alla kevättä odotellessa.

Vuodesohva sivuseinällä opetustaulujen ympäröimänä, 

alla odotellaan kevättä tänään.

Tämä senttimitta on veikeä, ja ei uskoisi, miten toi korkeutta tupaan livenä!

Kevättuuletus raikasti. Ja ryhdisti.

Iloiset tapetit.

Lasten parvihuoneissa on pääasiassa vaneri, sekä paneeli. Ja niiden lisäksi tietenkin lämmin puulattia. Niihin kun yhdisti iloiset tapetit, niin huoneista tuli kotoisan suloiset majapaikat kivoille leikeille, sekä omiin rauhoittumishetkiin.
Tapetit ovat Esta Homen non woven-tapetteja, jotka olivat kyllä ehdottoman helppo asetella paikoilleen, liisteri kun laitetaan tapetin sijasta seinään. Tapetointi oli miltei yhtä hauskaa, kuin vanhan sanomalehtitapetin kokoaminen. Jos sattui jokin pieni virhe, niin tapetti kesti hyvin pois oton, ja uudelleen asettelun. Ehdottomasti käytän näitä tapetteja jatkossakin, mikäli tapetoitavaa ilmenee.
Ehkä viimeistään, kun koulupoika tulee teini-ikään, ja tarvitsee oman pikku linnoituksensa.

Tätä ennen olen tapetoinut vain muutamia kertoja, perinteisellä tapetilla, ja kyllä se tämä "liisteri seinään"-tyyli oli minun hermoilleni paljon parempi vaihtoehto. Ja lopputulos näyttää hyvinkin siistiltä. Vaikka vielä kuvissa listat puuttuvatkin.

Tässä jokunen kuva iloisista tapeteista. Osa kuvista on otettu tapetoinnin aikaan innolla iltahämärissä kännykällä, mutta näkee niistäkin iloisen lopputuloksen.

Kyllä voi sinivihreäkin tapetti tuoda aurinkoa huoneeseen!

Ja tästä tulee ihan Minni mieleen, sekä hymy huulille:

Sanomalehtitapetti.

Tuossa aiemmin vilautin kuvia, missä oli tilan vanhan pirtin sanomalehtiseinä tuvassa. Ja koska nuo vanhat sanomalehdet ovat sydäntäni lähellä monestakin syystä, niin samalla tekniikalla tein seinäpinnan myös vanhan pirtin vintissä olevaan kissahoitolan seinään. Sekä minikotimme tupakeittiön seinälle myös.
Ja ihme kyllä, ei kyllästytä yhtään! Tuntuu, että joka päivä huomaa seinällä jotain uutta luettavaa tai tutkittavaa. Samoin vanhoissa lehdissä tehostevärinä käytetty punainen sopii mielestäni lehtien tunnelmaan mainiosti. Ja samalla väri nappaa sisustuksessa muutenkin piristystä tuovan punaisen värin mukaansa. Ihan kuin  kuuluisivat yhteen, eri vuosikymmenet. Jopa eri vuosisadat ja -tuhannet!

Mutta itse sanomalehtitapetista. Sen tekeminen on mielestäni niin leppoisaa ja hauskaa puuhaa, että tapetoisin mielelläni vaikka lisääkin. Hymy huulilla on kiva lukea vanhoja mainoksia ja ilmoituksia. Vanhan lehden tuoksu sivujen vettyessä tapettiliisteristä, on sekin omiaan luomaan kiireetöntä tunnelmaa seinän edetessä. Kiitollinen ja uniikki tapetti. Ja aina voi päälle lätkäistä uutta, jos mieli tekee. Sekä ujuttaa muistoja mukaan; itselläni nuorimmaisen lapsen syntymäilmoitus veljien ja itse käärön kuvalla varustettuna. Siellä se on tallessa, sulassa sovussa vanhojen juttujen joukossa.

Vanhoja lehtiä tulee ostettua usein, kun kohdalle osuu. Käytän niitä myös kaikenlaiseen askarteluun, joten niitä ei ole ikinä liikaa. Ja toki osa jää ihan vain olemaan. Muistona menneestä ajasta, jolloin itse ei ollut vielä edes olemassa.

Minikodin tuvan päätyseinä juuri asetuttuamme taloksi.

Nyttemmin seinä on päässyt kerrossängyn takaa pois, mutta saanut kannettavakseen kaikkea muuta vanhaa, sekä uutta ja tarpeellista.

Ja sitten sitä kissahoitolan seinää muutaman kuvan verran. Tämä on erityisen rakas.

Sanomalehtiseinä.

Laitoimme aikanaan tuonne vanhaan tupaan wanhoista, vintiltä löytyneistä lehdistä seinän. Apuna oli vain suti ja tapettiliisteriä, sekä veikeää sommittelumieltä. Lopputulos miellyttää edelleen silmääni kovasti. Välillä on ikävä vanhan talon tunnelmaa ihan kotonakin, mutta onneksi tässä tuvassa vietetään päivittäin runsaasti aikaa. Tuollainen sanomalehtiseinä on helppo toteuttaa, ja siihen saa kivoja yksityiskohtia liimailemalla hauskoja mainoksia ja juttuja ihan päällimäiseksi. Netissä on nyttemmin ollut monia tunnelmallisia kuvia samantyylisistä seinistä eteisissä, vessoissa, makuuhuoneissa, ja jopa lastenhuonessa AkuAnkoilla toteutettuna! Halpaa ja hienoa tapettiseinää.

Tässä kuvia meidän sanomalehtitapetista.

Siinä riittää edelleen luettavaa ja tutkittavaa, vaikka nykyisin tslo palveleekin koirahoitolana.

Keittiön pöydän uusittu ilme.

Tartuin vihdoin kirjaston kirjojen innostamana keittiönpöytäprojektiin. Apunani hääräili kolme koulupoikaa, sekä pikkuneitimme. Moukaroimme, raastimme ja hioimme pöydän pintaa porukalla. Aseina meillä oli karkeaa hiekkapaperia, haarukoita, vasara, keittiöraastin, sekä keittiöveitsi! Hyvin naiselliset työkalut olin siis haalinut kasaan. Lapset auttoivat innokkaasti, ja jo aiemmin alkamani pöytälevyn vanhennusoperaatio saatiin nopeasti valmiiksi. Puolitekoista pöytää olen tähän asti piilotellut lankkupöytää muistuttavan, tukevan vahakankaan alla (vahakangas täältä). Jalat olin hionut jo aiemmin isännän kanssa odottamaan maalia. Ne olivat epätasaisina oikein sopivat lankkuvahakankaan kanssa. Rakenteeltaan pöytä on julmetun tukeva! Olisi ollut todella sääli jättää se ominaisuus hyödyntämättä tunkkaisen ulkomuodon takia.

Saatuamme pöytälevyn hellän pahoinpitelyn valmiiksi, lähtivät koulupojat ulos, ja me naiset tartuimme imuriin ja pölyrättiin. Lopulta pääsin töpöttämään pienehköllä pensselillä valkoista maalia pöydän pintaan, sekä välillä epämääräisesti sutien. Sitten pyyhkäisin puolihuolimattomasti märällä pölyrätillä maalia pois. lisäsin ja taas pyyhin. Tällä kertaa kuivalla talouspaperilla. Lopputulos oli niin huikea, että tuskin maltoin odottaa maalin kuivumista, kun jo innokkaasti katoin pöydän odottamaan uunimakkaraa, unipottuja, sekä myöhemmin vielä pannukakkua!

Vahakankaan alta paljastui vihdoin helmi pöydäksi!
(16.3.2014)

Tästä lähdettiin liikkeelle.

Vähän raastimella, pikkuisen haarukalla, hippu santapaperilla...

Maalin ja pyyhkimisen jälkeen!

Tukeva, mutta tunkkainen.

Vaalea ja valoisa :)

Veitsellä vuollut kolot reunoissa siellä täällä luo lisää särmää.

Pöytälevystä löytyy nyt mielenkiintoisia ja upeita pintoja.

Ja kattamaanhan se heti kutsui!

Seuraavaa projektia suunnitellessa...

Taso vanhasta ovesta.

26.2.2014

Löysimme pikkutilamme navetan ylisiltä joskus kaksi kivaa vanhaa paneeliovea. Toisen käytimme muistaakseni johonkin telineeksi, mutta toinen löytyi vielä pölyn seasta, kun olin isännälle ääneen maininnut, että tarvitsisin jonkun pienen oven tai vastaavan nikkarointiini.
Kiikutimme oven farmarin kyydissä kotiin parin kilometrin päähän, vein sen lämpimään suihkuun tanssimaan tiskiharjan ja saippuan kanssa, ja lopputulos oli suloinen! Oikein harmittaa, että ei tullutkaan otettua siitä kuvaa suihkunraikkaana, vaan oli kiire päästä nikkaroimaan siitä taso keittiöön. Niin kaunis se on pelkiltään.

Keittiössämme on ollut tyhjähkö nurkka pitkän komeron ja keittiön ulko-oven väliin jäävässä tilassa. Siinä on pyörinyt milloin mitäkin, viimeisenä vanha komuti ja jauhosäkki. Olen mielessäni haaveillut siihen jonkinmoista astiakaappia, tai vastaavaa, mutta lopulta tasontapainen vei mielessäni voiton. Ja eikun tuumasta toimeen! Ensin ajattelin koota sellaisen raakalaudasta, mutta koska halusin mukaan myös vanhan komutin, niin päädyin toteuttamaan kulmauksen niin, että se jäisikin yhdeksi "jalaksi" tasolle.

Valmista tuli vauhdilla, ja lopputulokseen olen erityisen tyytyväinen. Se luo keittiöön mukavan kotoisaa ja pehmoista tunnelmaa, Ikean harmaiden ja kiiltävien jatkona.

Käyttölautaset mukavasti käden ulottuvilla siinä.

Kaffe- ja kaakajomukeja pienten käsien ulottuvilla.

Talon pienin punnus! Emännän muisto omasta lapsuudesta on matkannut mukana.

Wanha vaaka on vielä tuomatta.
Jauhosäkki pitää sille paikkaa..