keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Jälleen putiikilla.

Se on taas ihana putiikipäivä.
Johan tässä menikin viiko, että heilahti, kun raju vatsatauti rantautui meillekin. Itse vältin taudin, kuin ihmeen kaupalla, vaikka olinkin tiiviisti huoltojoukoissa. Muut perheenjäsenet sairastivat kyllä tehokkaasti, kuumeen kera.

Mielessäni raksuttaa alati ensi viikko, sillä silloin räväytämme pienen tupamme mullin mallin. Lasten lomaillessa muualla, on hyvä aika käydä suunnitelman kimppuun, jossa tuvan päätyseinä muuttuu koko perhettä palvelevaksi toimistoseinäksi. Sitten löytyy kätevästi joka päivä käytössä olevat tarvikkeet samasta paikasta, ja loppuu kaiveleminen, sekä etsiminen. Paperit, tulostin, laminointikone, tussit, värikynät, teipit, liimat, narut, pahvit, ym. ovat sitten myös pienten käsien ulottuvilla. Saa luovuus kukkia oikein kunnolla! Meillä kun tuntuu aina joku olevan jonkin askartelun kimpussa.

Täällä putiikilla näyttää kevään keveys jotenkin rantautuneen. Vai onkohan se vain omassa mielessä. Joulun punaisuus on väistynyt, ja keveys, sekä värikkyys vallanut hyllyjä. Omat silmäni pongasivat tänään vaaleutta ja valoa.










Jälleen saan päivän nauttia kauniista ja laadukkaista käsitöistä.








tiistai 14. helmikuuta 2017

Kevättä ilmassa!

Räystäistä valuu vesi, aurinko lämmittää naamaa, eläimet huutelevat.

Selkeästi tämän alkaneen vuoden kevättä lupailevin päivä. Siitäkin huolimatta, että lähipäivät ovat kuluneet sisätiloissa, pientä mahatautipotilasta hoidellessa. Ulkona on tullut käytyä vain ohimennen, eläimiä vuorotellen miehen kanssa hoidellessa. Aina on jompi kumpi ollut sisällä potilasta lohduttamassa.
Tänään kuitenkin sairastuvalla on olo helpottanut jo sen verran, että äitikin pääsi pidemmäksi aikaa navetan suuntaan touhuilemaan. Ponit, lehmät ja pukit nauttivat ilmasta ulkotarhoissaan, ja kututkin pääsivät pihaan sinkoilemaan. Sillä välin oli hyvä siistiä karsinoitaan, sekä tuuletaa hiukan navetan sisäilmaa raikkaalla kevätilmalla.
Kanatkin haaveilevat selkeästi jo ulos pääsystä, mutta heille en vielä ikkunaa raottanut. Navetan käytävälläkin piisaa mielenkiintoista tutkittavaa, ja omasta kanakarsinasta löytyy aina jotakin kuoputettavaa.








Navetassa asuu kuttujen ja pukkejen lisäksi siis Rauli-kukko kanoineen, sekä Hulda-possu ystävineen.


Hiihtolomaviikolla 8 ollaankin pihan portit avoinna molempina viikonloppuina!
Mukavaa hulinaa luvassa siis.



lauantai 11. helmikuuta 2017

Härkispusseja.

Piti tehdä nimittäin hernepusseja, mutta näytti olevan hernehet loppu! Joten, kaivoin kuivattuja härkäpapuja sitten. Saman painoisia ja tuntuisia niistä tuli, joten taitavat olla vain muodikkaita hernepusseja nyt sitten.
Minulla on tapana käyttää miltei kaikki tilkut, joten välillä tulee tehtyä näitä täytehommeleita sitten. Hernepussejen lisäksi tilkkuja kuluu pikkuisiin ja hiukan isompiikin pöllöihin. Tänään tein niitä isompia huhuilijoita, vietipöllöjä taskulla varustettuna. Myös pellavaisia hammaspeikkoja tuli valmistettua muutamat. Olivat nimittäin päässet putiikilla hupenemaan.

Sellainen pieni ompeluispiraatio siis iski, mutta samalla muhii mielessä koko ajan taukoamatta tupakeittiön tilaratkaisut. Iso hyllyrivi päätyseinällä tuntuu päivä päivältä paremmalta idealta. Odotan hiihtolomaviikkoa kuin jouluaattoa! Silloin voisi olla aika ja tilaisuus hyllyprojektille siis.

Tässä näitä tilkuista tehtyjä töitä.














torstai 9. helmikuuta 2017

Koko seinän hylly.

Käänsin tuossa joku aika sitten tupakeittiömme sohvan päätyseinälle hellan jatkoksi, ja koska tila on siinä kohtaa rajallinen, niin lopputulos ei miellytä silmääni sitten millään! Rivissä ja sumpussa ovat.
Olen pyöritellyt päässäni, että MITEN sitä pitäisi tämä minimaalinen tila käyttää, että olisi kaikki tarvittava tehokkaasti käden ulottuvilla. Ja sitten se ahaa- elämys tuli! Jospa vaan luovuttaa ajatuksesta, että tila olisi edes jotenkin tupamainen, ja sen sijaan panostaa käytännöllisyyteen.
Ta-Daa, näen jo silmissäni päätyseinällä kokomittaisen hyllysysteemin, jossa saa olla esillä kaikki perheemme arjessa eniten käyttämät elementit. Tietokone, askartelu- ja piirustustarvikkeet, ompelujuttuja, kirjoja, koristeita, ja niin edelleen. Voisi olla paljon stressittömämpää, kun kaikille pikku asioille olisi oma lokero helposti esillä, eikä aina tarvitsisi kaivaa niitä kaapin uumenista ja käytön jälkeen taas kätkeä sinne.
Kokonaisuuteen kuuluisi tietenkin pitkä pöytälevy niille moninaisille puuhille, sekä välipalan naposteluun. Kaiken jatkona voisi sitten olla sohvasänky, sekä vielä miettimistä aiheuttava ruokapöytä. Pöytämme kun normaali käytössä kerää päivän mittaan tavaraa hartioilleen melko kasan, voisi pois taitettava toimia tässä tilassa parhaiten.

Netistä etsin ideoita ajatukseni tueksi. Aika kivasti omaa mielikuvaa mukailevia esimerkkejä löysinkin.

Tämä puun värisillä hyllyillä olisi juuri omiaan. Ehkä kuitenkin liian säntillinen sisusta, itselläni olisi rönsyilevämpi. Kuva täältä.

Tämä tyyli olisi taatusti muksujen mieleen. Kuva täältä.

Tämä innostaa kovin. Selvästi silmääni miellyttää nuo hyllykiskot kannattimineen. Kuva täältä.

Tässä miellyttää monenmoiset lokerot, ilmavuus ja iloisuus. Elfaanko lie kallistun...

Tämän kuvan hyllyt ovat tyyliltään eniten, mitä haluan. Mutta ehkä valkoisilla kannakkeilla. Ehkä. Enpä ole enää varma siitäkään. Kuva täältä.

Kyllä vaan taitaisi tulla käytännöllinen, moneen tarkoitukseen sopiva, kaunis, ja kotoisa kokonaisuus meidän peräseinällemme. Taidan jatkaa suunnittelua ja mittailua. Hiihtoloman aikaan olisi jopa hyvä tilaisuus toteuttaa, sillä jälkipolvi lienee silloin reissussa. Osa mummolassa, osa laskettelureissussa.

Taita tulla sahalle asiaa.





keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Piparimuottimania.

Voi tätä ilon ja onnen päivää! Uusia piparimuottimalleja kasapäin!
Itselläni löytyy keittiön kätköistä valtaisa läjä muotteja. Kaikki on saanut alkunsa, yllättäin, lapsuuteni muoteista, jotka itselleni sain. Ne olivat perinteiset ukko & akka, possu, tähti, pipari ja puolikuu. Niillä muistan äitini ja siskoni kanssa joulupipareita tehneen monet kerrat.
Näistä on sittemmin kokoelma karttunut eläinten kautta moniin suloisiin kuvioihin. Löytyy autoa, junaa, mekkoa, sydäntä, puhekuplaa ja niin edespäin. Nyt osui silmiini vaikka mitä ihanaa! Viidakon väkeä, prinsessoja, ompelusievää, rotukoiria. Lista jatkuisi ja jatkuisi. Luulen vain, että tällä erää pitäydyn, vaikka kuinka inspiroisi. Toisaalta voisi kyllä kerätä loput maatilan eläimet, mitä vielä puuttuu, niin saisi vaikka seuraavan talven pikkujouluissa tarjota vieraille eläinpipareita!

Mutta kyllä ovat ihania kaikki.










Wuh wuh!

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Taidokasta käsityötä.

Sunnuntaipäiväni kuluu vanhassa Porvoossa, Nelly's art & craft-putiikilla.
Väki tuntuu heräilleen sunnnuntaipäivään, ja kaduilla näkyy monen kulttuurin edustajaa. Myös tänne putiikkiin poikkeavat mukavasti, sillä ulko-ovi on kutsuvasti auki, ja kolme näyteikkunaa houkuttelevat tutkimaan laajaa käsityöläisten valikoimaa.

Keräsin taidokkaita käsitöitä, ja mukavia tuotteita yhteen, ja nappasin jokusen kuvan. Tässä siis putiikin monenmoisista tuotteista vain murto-osa.








Melkein kyllä voisi sanoa, että täältä löytyy jokaiselle jotakin.







torstai 2. helmikuuta 2017

Arabian Annukka.

Makoilin tuossa useamman päivän tupakeittiön nurkassa flunssaisena, ja katselin keittiön hyllyillä olevia astioita. Erityisen rakkaaksi ovat tulleet nämä Arabian Annukka-astiat, joita meillä oli jo kotona lapsuudessani. Näiltä syötiin arkena perheaterioita, ja edelleen ovat samassa käytössä meilläkin. Sain aikoinaan äidiltäni loput astiastosta, joita lapuudestani oli jäljellä, ja itse lapsia saatuani innostuin keräilemään niitä lisää. Halusin tarjota omillekin lapsilleni ruokaa ihan joka päivä näiltä iloisilta, ja ajattomilta astioilta. Mielestäni ne ovat näin juuri oikeassa käytössä, ei kaapissa pölyttymässä.

Malli on Kaj Franckin 50-luvun alussa suunnittelema, ja kaunis koriste taasen Hilkka-Liisa Aholan käsialaa. Tuotannossa Annukat olivat 60-luvun puolivälin jälkeen, ja jostain olen lukenut, että näitä astiastoja olisi valmistettu 1000 kappaletta kumpaakin, sinistä ja keltaista.

Astioiden malli on kuin Teema-astioista, mutta tuo iloinen kuvio tekee niistä raikkaan retromaiset. Suurimman osan astioista olen löytänyt mieheni avustuksella kirpputoreilta ja netistä, mutta jokusia kappaleita olen saanut myös ystäviltäni. Jokainen astia on erityisen rakas, ja mikäli arjen käytössä koloonnutaan liikaa, niin sen jälkeen arvokas astia saa siirtyä koristeeksi. 

Nämä kauniit astiat tuntuvat kestävän vuosikymmenestä toiseen, ja mallikaan ei tunnu vanhenevan.
Olen niihin täysin rakastunut! 




Kasaan olen saanut:
-isot ruokalautaset 15kpl
-pienet lautaset 8kpl
-soppalautaset 12kpl
-kulho 3kpl
-kannu 1kpl
-iso neliövati 1kpl
-pieni neliövati 2kpl

Ihan mukavasti jo! 
Ja lisääkin saa tarjota, olen aina innokas ostamaan näitä lisää.