Tupakeittiö. Tai paremminkin olokeittiö!

Sellainen löytyy meiltä. Tupakeittiö, mutta nykynimityksenä tuo olokeittiö kai paremmin tätä meidän tilaamme kuvastaa.Tilaa, jossa kokataan, syödään, katsellaan netflixiä, surffataan netissä, piirrellään, ja jopa nukutaan! Meidän mini-ihmeemme on todellinen tehoneliö.

Mustavalkoisuus on vallannut mökin emännän sydämen selkeydellään.

Viimeisimpänä muokkauksena jenkkijääkaappi asettui kahden toiminnon väliin "tilanjakajaksi".

 

Olokeittiön vasempaan takakulmaan jää kiva, oma tila nettipelituokioon, sekä piirustushetkiin. Kaikki tarvittava löytyy käden ulottuvilta.

Keittiökulmauksessakin häärätessä on koko elämä lapsineen aivan kuiskauksen päässä. Meillä elellään mukavasti ripirinnan.

Tehoneliöissä asuessamme on tullut huomattua, että olemme usein kaikki lähellä toisiamme, vaikka tilaa väistääkin löytyisi. Ehkä meistä on tullut vain niin tiivis poppoo ajan saatossa. Ehdottomasti kotoisimmaksi, ja rakkaimmaksi asumismuodoksi on tämä "mökkielämämme" osoittautunut.

Lämpöistä syksyä kaikille toivotellen. 

 

Pystyviikkaus.

Päätinpä minäkin vihdoin kokeilla tuota pystyviikkausta, että miten mahtanee toimia. Ja kylläpä yllätyin positiivisesti! Tosiaan, tilaa menee miltei puolet vähemmän, ja lyhyn kokeilun jälkeen tarkistin, niin vieläkin on muksujen vaattet järjestyksessä, vaikka joukosta onkin käyty nappaamassa vaatetta päälle. Täydyn vissiin ylettää tavan kaikkiin vaatelokeroihin, kun tuntuu säästävän kovasti tuota tilaa, ja joukkoon oli myös kiva viikata pestyjä pyykkejäkin. Ja jää vielä tilaakin!
Meillä on aina tähän asti ollut vaatteet normaalilla tavalla, eli viikattuna pällekkäin, ja se on kyllä ollut tosi epätoimivaa. Aina, kun alempaa on haluttu ottaa juuri se mielipaita, niin kaikki sen päällä olleet paidat on sitten löytyneet mytystä laatikoista, tai joskus jopa lattialle lennelleinä.
Voi kunpa tämä pystyviikkaus kelpo niksinä olisi nyt ratkaisu vuosien jatkuvalle vaatteiden viikkaamiselle uudelleen ja uudelleen. Kyllä sitä on välillä niin kapeakatseinen, eikä huomaa tehdä itse sitä kätevää ratkaisua arjen pieniin pulmiin.
Mutta onneksi on netti pullollan mahtavia käytännön ideoita!

Tupakeittiön kotitoimisto.

Ou jee. Nyt se alkaa olla valmis. Ei puutu enää, kuin valo. Arvon edelleen loisteputken ja retrolampun välillä. Ehkäpä osaan jo illaksi päättää.
Mukavan mittainen kotitoimisto-askartelu-ompelu-taiteilutyöpiste tuli ehkäpä hivenen toimivammaksi, mitä edes päässäni suunnittelin. Työpöytä jatkuu hellan naapurina vaivattomasti, ja vanhat Kockum-emalit tuovat keittiötä sulavasti myös työpöydän ylle. Mielestäni kokonaisuus on kodikas ja saumaton. Ja se säilytystilan määrä, mikä tällä projektilla tuli, on ihan  mahtavaa! Enää ei tarvitse koukkia laminointikonetta, tulostinta, papereita, ynnä muuta kaapeista. Myös teipit, nastat, sinitarrat, ja kaikki muu tarvittava pikkutavara löytyy vaivattomasti. Oman käden ulottuvilla, koneella naputellessa, on kissahoitolan kalenteri, kamera, muistiinapanot välineineen, tulostin ja paperit. Että miten voiki nolla kätevä tämmöinen puuhapiste. Kyllä vaan kannatti ajatella niin, että käytännöllisyys lapsiperheessä ensin, ja tekee siitäkin mahdollisimman kaunista.
No, ehkäpä rautaputkisohvineen tupa näyttää melko tavalla "Ikea-kodilta", mutta se liene tässä kohtaa kai ihan hyvä juttu. Ikeasta kun löytää kaikkea säilytykseen, ja minikotiasumiseen sopivaa ideaa tämän tuosta, niin mikä jottei ilolla viihdy tässä tehokkaassa tunnelmassa.
Mökkimäinen keittiökin sai lisää avaruutta ja tilaa tuvan nurkassa. Siitä tuonnempana sitten.

Nyt kuvia tehokkaasta kotitoimistostamme.

Nyt löytyy kaikelle paikkansa.

Työpiste jatkuu helposti keittiöksi.

Rakas Egil-kotitonttu on ympäri vuoden tuvassa Jouluhengen tuojana.

Nyt odotellaan innolla, että mitä mahtavat muksut tuumata uudesta läksy- ja askartelupisteestä.

Härkispusseja.

Piti tehdä nimittäin hernepusseja, mutta näytti olevan hernehet loppu! Joten, kaivoin kuivattuja härkäpapuja sitten. Saman painoisia ja tuntuisia niistä tuli, joten taitavat olla vain muodikkaita hernepusseja nyt sitten.
Minulla on tapana käyttää miltei kaikki tilkut, joten välillä tulee tehtyä näitä täytehommeleita sitten. Hernepussejen lisäksi tilkkuja kuluu pikkuisiin ja hiukan isompiikin pöllöihin. Tänään tein niitä isompia huhuilijoita, vietipöllöjä taskulla varustettuna. Myös pellavaisia hammaspeikkoja tuli valmistettua muutamat. Olivat nimittäin päässet putiikilla hupenemaan.

Sellainen pieni ompeluispiraatio siis iski, mutta samalla muhii mielessä koko ajan taukoamatta tupakeittiön tilaratkaisut. Iso hyllyrivi päätyseinällä tuntuu päivä päivältä paremmalta idealta. Odotan hiihtolomaviikkoa kuin jouluaattoa! Silloin voisi olla aika ja tilaisuus hyllyprojektille siis.

Tässä näitä tilkuista tehtyjä töitä.

Koko seinän hylly.

Käänsin tuossa joku aika sitten tupakeittiömme sohvan päätyseinälle hellan jatkoksi, ja koska tila on siinä kohtaa rajallinen, niin lopputulos ei miellytä silmääni sitten millään! Rivissä ja sumpussa ovat.
Olen pyöritellyt päässäni, että MITEN sitä pitäisi tämä minimaalinen tila käyttää, että olisi kaikki tarvittava tehokkaasti käden ulottuvilla. Ja sitten se ahaa- elämys tuli! Jospa vaan luovuttaa ajatuksesta, että tila olisi edes jotenkin tupamainen, ja sen sijaan panostaa käytännöllisyyteen.
Ta-Daa, näen jo silmissäni päätyseinällä kokomittaisen hyllysysteemin, jossa saa olla esillä kaikki perheemme arjessa eniten käyttämät elementit. Tietokone, askartelu- ja piirustustarvikkeet, ompelujuttuja, kirjoja, koristeita, ja niin edelleen. Voisi olla paljon stressittömämpää, kun kaikille pikku asioille olisi oma lokero helposti esillä, eikä aina tarvitsisi kaivaa niitä kaapin uumenista ja käytön jälkeen taas kätkeä sinne.
Kokonaisuuteen kuuluisi tietenkin pitkä pöytälevy niille moninaisille puuhille, sekä välipalan naposteluun. Kaiken jatkona voisi sitten olla sohvasänky, sekä vielä miettimistä aiheuttava ruokapöytä. Pöytämme kun normaali käytössä kerää päivän mittaan tavaraa hartioilleen melko kasan, voisi pois taitettava toimia tässä tilassa parhaiten.

Netistä etsin ideoita ajatukseni tueksi. Aika kivasti omaa mielikuvaa mukailevia esimerkkejä löysinkin.

Tämä puun värisillä hyllyillä olisi juuri omiaan. Ehkä kuitenkin liian säntillinen sisusta, itselläni olisi rönsyilevämpi. Kuva täältä.

Tämä tyyli olisi taatusti muksujen mieleen. Kuva täältä.

Tämä innostaa kovin. Selvästi silmääni miellyttää nuo hyllykiskot kannattimineen. Kuva täältä.

Tässä miellyttää monenmoiset lokerot, ilmavuus ja iloisuus. Elfaanko lie kallistun...

Tämän kuvan hyllyt ovat tyyliltään eniten, mitä haluan. Mutta ehkä valkoisilla kannakkeilla. Ehkä. Enpä ole enää varma siitäkään. Kuva täältä.

Kyllä vaan taitaisi tulla käytännöllinen, moneen tarkoitukseen sopiva, kaunis, ja kotoisa kokonaisuus meidän peräseinällemme. Taidan jatkaa suunnittelua ja mittailua. Hiihtoloman aikaan olisi jopa hyvä tilaisuus toteuttaa, sillä jälkipolvi lienee silloin reissussa. Osa mummolassa, osa laskettelureissussa.

Taita tulla sahalle asiaa.