Pääsiäiskolmikko!

Kyllä alkaa näin kevään myötä olla tämän blogini aihealueet enemmänkin lähempänä maalaista lifestyleä, kuin sisustamista, mutta niin siinä aina keväällä tuppaa käymäänkin.

No mutta, meidän kameruninvuohikuttumme Marike päätti ilahduttaa meitä kolmella suloisella kilillä sillä välin, kun olimme asioilla kaupungilla asti. Tuntuu olevan jo enemmän perinne, kuin sattumaa, että eläinten perheenlisäys osuu johinkin juhlapyhiin; joulu, vappu, pääsiäinen... Ja nyt vielä jop apari päivää ennen tämän muorin syntymäpäivääkin, joten ihanista ihanimman lahjan kyllä sain!

Kilikolmikossa on kaksi tyttöä, sekä yksi pukki. Tytöt saivat nimet Dasha ja Ilia, pojasta tuli Igor. Emänsä on nimeltään Marike, ja isä Lord. Nämä tällaiset todelliset kääpiövuohet (kameruninvuohi) ovat Suomessa melko harvinaisia, taitaapa tällä hetkellä olla puhdasrotuisia vain kahdeksan kappaletta. Kauniita, siroja ja erityisen kiltttejä, sekä seurallisia ovat. Aivan mahtavia lemmikkivuohina!

Kuttu vaikuttaa selvästi tyytyväiseltä pienokaisiinsa.

Emännän suosikkivauva Dasha, kuin bambi.

Porukan isoin, pukkipoika Igor.

Tytöntyllerö Ilia.

Kevättä ilmassa!

Räystäistä valuu vesi, aurinko lämmittää naamaa, eläimet huutelevat.

Selkeästi tämän alkaneen vuoden kevättä lupailevin päivä. Siitäkin huolimatta, että lähipäivät ovat kuluneet sisätiloissa, pientä mahatautipotilasta hoidellessa. Ulkona on tullut käytyä vain ohimennen, eläimiä vuorotellen miehen kanssa hoidellessa. Aina on jompi kumpi ollut sisällä potilasta lohduttamassa.
Tänään kuitenkin sairastuvalla on olo helpottanut jo sen verran, että äitikin pääsi pidemmäksi aikaa navetan suuntaan touhuilemaan. Ponit, lehmät ja pukit nauttivat ilmasta ulkotarhoissaan, ja kututkin pääsivät pihaan sinkoilemaan. Sillä välin oli hyvä siistiä karsinoitaan, sekä tuuletaa hiukan navetan sisäilmaa raikkaalla kevätilmalla.
Kanatkin haaveilevat selkeästi jo ulos pääsystä, mutta heille en vielä ikkunaa raottanut. Navetan käytävälläkin piisaa mielenkiintoista tutkittavaa, ja omasta kanakarsinasta löytyy aina jotakin kuoputettavaa.

Navetassa asuu kuttujen ja pukkejen lisäksi siis Rauli-kukko kanoineen, sekä Hulda-possu ystävineen.

Hiihtolomaviikolla 8 ollaankin pihan portit avoinna molempina viikonloppuina!
Mukavaa hulinaa luvassa siis.

Eläinrakkaita, maalaiselämää.

Me olemme mieheni kanssa sellaisia molemmat. Pienestä asti, ja vanhetessa vain rakkaus syvenee. Olemme saaneet hommattua mukavat puitteet ympärillemme olla ja elää arkea eläinystävien ympäröiminä. Siitä koitan muistaa olla kiitollinen joka päivä, sillä olisihan se pienenä tyttönä ollut itselleni unelmaelämää.
Koitamme opettaa myös lapsillemme mahdollisimman paljon eläimistä, sekä niiden lajinmukaisesta hoidosta. Enemmän ja vähemmän on jälkikasvu mukana eläinarjen iloissa ja suruissa. Ymmärretään mistä onnellinen liha tulee, ja kuinka kiva on syödäkään niitä oikeasti iloisen kanan munia. Siinä sitä on jo tärkeätä oppia kerrakseen.
Matkan varrella on ollut paljon erilaisia eläinystäviä. Tällä hetkellä katraasta löytyy iso liuta erilaisia lintuja, vuohia, lampaita, hevonen ja poneja, minisikoja, jyrsijöitä, kilpikonna ja kolme mahtavaa koiraa. Laitan tähän perään kuvia matkan varrelta.

Andy McCoy-kukko rouvineen iltaorrella.

Välillä meille kuoriutuu myös suloisia tipuja.

Kyyhkyjä lakassaan.

pup pup pu pup :)

Nokoset ystävän kainalossa.

Emännän oma Jokke-poni.

Kilit ovat aina veikeitä kavereita!

Lasten oma miniponi, Womba Beanie.

Näillä eväillä kasvaa taatusti!

Riikinkukkojen upeus jaksaa hämmästyttää joka vuosi, kun uudet laahukset keväällä levitetään täyteen loistoonsa.

Onnellisten kanojen ja kukkojen elämää.

Sopu sijaa antaa.

Meillä tarvitaan sekä paimenkoiria, että laumanvartijoita.

Hermione-neiti.

Lumivalkeat kutut Violetta ja Aurora.

Rölli-pukki.

Hassu kanarotu, pumpulin pehmeä silkkikana.

Elmeri.

7.1.2014

Tänään haemme kotiimme uuden asukkaan. Elmerin.Tai no, oikeastaan Elmeri muuttaa kissahoitolamme tiloihin, mutta kotiamme sekin on.Elmeristä tulee kissahoitolan toimitusjohtaja. Hän on pupu.Tuttuni otti yhteyttä, ja kysyi pupulle uuttaa kotia, sillä heille tuli mäyräkoira, joka on osoittautunut liian innokkaaksi pupun perään, ja näin ollen pupu on alkanut stressaamaan.Ja voi toki meille aina nyt yksi pupu mahtuu! Suunnittelin sen pikkuneitimme ikiomaksi lemmikiksi, jota hoidetaan äidin ja iskän opastuksella, kuten muitakin kotieläimiämme.Vaikka meiltä eläinystäviä löytyykin, jos jonkinmoista kotkottajaa ja hirnujaa, niin tätä pupua odotetaan Erityisellä Innolla. Sillä on oma toimistonsa jo kissahoitolan eteisessä odottamassa.

Elmerin äidille ajattelin, että viemme purkillisen "kahvia", sekä emännän ompeleman viirinauhan, josta löytyy myös wanhaa sanomalehteä.

Elmeristä laittelen kuvia sitten  myöhemmin. Muihin eläimiimme voi tutustua Alli-possun kuva takaa.