Wanha vaaka.

5.3.2014

Saimme isännän tuttavalta pari vuotta sitten mm. vanhan vaa´an, sekä pienen vihreän puukaapin. Nyt nuo molemmat ihanuudet koristavat keittiötämme. Vaaka joutui muuttamaan nyt lattiatasoon, sillä se on valurautainen, ja painaa mielettömän paljon! Toisekseen, vaaka on lasten mieleen punnuksineen ja heilurinäyttöineen, joten lattiatasossa sitä voi vapaasti tutkia, ja esineitä sillä punnita. Ehkäpä se ylennetään sitten vuosien päästä, kun pienet ja uteliaat kädet eivät sitä enää tutki, ja sitten kun löytyy vaa´an painoa kestävä senkki. 

Vaan kyllä on kaunis vanha vaaka edukseen myös tavaratason alapuolellakin, paikalla, jota vanha jauhosäkki sille piti. Nyt säkki siirtyi itse mukavampiin hommiin. Se on milloin piilopaikan ovena, milloin uljaana ratsuna. Se on monitaitoinen ja rakastettu säkki. 

Entisaikaan oli kaikki niin kaunista.

Taso vanhasta ovesta.

26.2.2014

Löysimme pikkutilamme navetan ylisiltä joskus kaksi kivaa vanhaa paneeliovea. Toisen käytimme muistaakseni johonkin telineeksi, mutta toinen löytyi vielä pölyn seasta, kun olin isännälle ääneen maininnut, että tarvitsisin jonkun pienen oven tai vastaavan nikkarointiini.
Kiikutimme oven farmarin kyydissä kotiin parin kilometrin päähän, vein sen lämpimään suihkuun tanssimaan tiskiharjan ja saippuan kanssa, ja lopputulos oli suloinen! Oikein harmittaa, että ei tullutkaan otettua siitä kuvaa suihkunraikkaana, vaan oli kiire päästä nikkaroimaan siitä taso keittiöön. Niin kaunis se on pelkiltään.

Keittiössämme on ollut tyhjähkö nurkka pitkän komeron ja keittiön ulko-oven väliin jäävässä tilassa. Siinä on pyörinyt milloin mitäkin, viimeisenä vanha komuti ja jauhosäkki. Olen mielessäni haaveillut siihen jonkinmoista astiakaappia, tai vastaavaa, mutta lopulta tasontapainen vei mielessäni voiton. Ja eikun tuumasta toimeen! Ensin ajattelin koota sellaisen raakalaudasta, mutta koska halusin mukaan myös vanhan komutin, niin päädyin toteuttamaan kulmauksen niin, että se jäisikin yhdeksi "jalaksi" tasolle.

Valmista tuli vauhdilla, ja lopputulokseen olen erityisen tyytyväinen. Se luo keittiöön mukavan kotoisaa ja pehmoista tunnelmaa, Ikean harmaiden ja kiiltävien jatkona.

Käyttölautaset mukavasti käden ulottuvilla siinä.

Kaffe- ja kaakajomukeja pienten käsien ulottuvilla.

Talon pienin punnus! Emännän muisto omasta lapsuudesta on matkannut mukana.

Wanha vaaka on vielä tuomatta.
Jauhosäkki pitää sille paikkaa..

Maatuskamammat.

30.1.2014

Olen saanut mieheltäni lahjaksi ihanat maatuskat. Ne ovat sellaiset perinteiset, ja jo mukavasti ajan patinoimat, sekä väriltään hiukan haalistuneet. Herttaiset ilmeet omistavat maatuskat. Mammoja on yhdeksän. Pienin, eli se, joka ei enää aukea ja kätke ketään sisäänsä, on ajan saatossa hukkunut. Mies on luvannut tehdä joskus uuden pikkuisen.

Joulun ajan maatuskat seisoivat hiljaa paikoillaan kaapin päällä, mutta vuoden vaihtuessa niiden on taas aika päästä tuulettumaan ja valoon. Tänään ne sitten palasivat omalle paikalleen, näyteikkunalle riviin seisomaan. Siinä ne seisovat niin, että joka toinen katsoo ulos, ja joka toinen sisälle. Osa laskee siis liikennettä, ja osa vahtii talon väkeä. Hiljaiset ja ystävälliset tarkkailijat.

Näitä järjestelevät ja kasaavat mielellään lapsetkin!

Lapsuudenkodistani.

Mukaani on jäänyt lapsuudenkodista monia ihania tavaroita ja huonekaluja.
Jos pitäisi valita niistä yksi rakkain, se olisi mahdotonta. Kaikki ovat Tärkeitä omalla tavallaan.
Ja kaikkiin liittyy jokin erityinen muisto. Se tekeekin niistä vaalimisen arvoisia, ja arvonsa on rahalla mittaamaton.

Keittiön neljä pinnatuolia ovat ajan saatossa kolhiintuneet. Muistan, kuinka itse aikoinani näillä aamupalaa söin, ja kerran jopa piilotin puuroni "satulan alle", kun se ei maistunut
(tuolin istuimen ja pehmikkeen väliin siis).

Selkänojien päät on syönyt lapsuuden kissakaveri. Hampaanjäljet muistuttavat edelleen kissan hassusta tavasta. Yksi kissoistamme jäi kerran myös pinnojen väliin jumiin hetkeksi, ja siinä se sitten sähistä pärisi jonkin aikaa.
Tuolien seuraksi kuuluisi suloinen, jatkettava pyöreä pöytä 70-luvulta, mutta se on tällä hetkellä varastossa huilaamassa ja uutta käyttöä odottamassa. Meidän poppoo tarvitsee ison ja pitkän pöydän, että mahdutaan.

Yksi rakas huonekalu on oma koulutuolini! Tuoli, jossa oksanpaikat muodostavat sydämen.
Tuoli tekee vanhimman lapsemme huonessa vierastuolin ja apupöydän virkaa.
Tukeva, ja kestävä pikku tuoli.

Liinavaatekaappina meillä toimii kaappi, jossa on vieläkni piirroksia ajalta, kun siskoni kanssa sen jaoimme lelukaappina. Kaapissa on ajan saatossa asunut vaatteita ja videoita, sekä kankaita. Sisäänsä se vetää mahdottoman määrän tavaraa. Altansa puuttuu pätkä tukipuuta, sillä ollessani pieni, oli kissamme mahduttava kaapin alle vessalaatikolleen tarpeitaan tekemään, kaapin ollessa eteisessä. Muuten olisi osunut katin otsa poikkipuuhun.

Itse olen suunnitellut ja maalannut kaapin oviin koristemaalauksen yhdellä lempiväreistäni.

Parisänkymme päältä löytyy yksi rakkaimmista muistoista; äitini virkkaama päiväpeite.
Yksinkertainen ja kaunis kuvio on selkeästi ajaton ja iätön. Aina kaunis.

Kehyksistä kaapin päältä löytyy äitini vanha pitsiliina. Se on herkkä ja herttainen.
Tykkään katsella sitä iltaisin kruunutuikun valossa.

Huomaisiko tästä olevansa jo aikas vanha...
Vaan ei se mitään! Vanheneminen on ihan mukavaa, ja muistoja on kertynyt mukavasti jo tähänkin ikään päästessä.
Täydynpä kuvailla lisää muistoja lapsuudesta. Niistä sitten tuonnempana.

Opetustaulut vanhassa kodissamme.

15.1.2014

Niitä meillä on jo jokunen, ja lisää tulee, mikäli eläinmäärä samana pysyy.
Olemme nimittäin aloittaneet keräämisen niin, että päätimme kerätä hiljalleen kaikkia eläimiä mitä meillä on.
Itselläni oli nuorempana opetustauluista poro ja vuohi, ja sen jälkeen niitä on yhdessä tiirailtu ja ostopäätöksiä tehty sitä mukaa, kun mieleisiä on kohdalle osunut. Nuo kaksi ensimmäistä muistuttavat itseäni kahdesta rakkaasta eläinihmistuttavastani, heiltä ne olen nimittäin saanut. Muita seinällemme löytyneitä koulutauluja yhdistää erilaiset tarinat. Niitä on ollut hauska bongailla, ja bongaillaan edelleenkin. Vielä puuttuu mm. koirat, kissat, kyyhkyt, possut, hevoset, jne.

Nykyisen kotimme, Pankkilan avarat seinät houkuttavat keräämään tauluja mukavalla tahdilla lisää.
Ne ovat oiva tunnelman vanhentaja valkoisten seinien verhoksi. Ja miksi ei sitten aikanaan hirsiseinänkin koristeena.
Tällä haavaa olemme saalistaneet ihan mukavan kokoelman eri eläimistä, joita meiltä löytyy, tai on löytynyt. Joukossa on poikkeuksena myöskin yksi vasta suunnitelmissa oleva eläinlaji.
Nämä wanhat koulutaulut ovat aivan ihania, ja osaan niistä olemme lisänneet mausteeksi jonkin eläinlajiin kuuluvan esineenkin. Haaveissa olisi näiden rinnalle löytää myös vanha puinen karttateline ikivanhoine Suomen karttoineen. Ei sillä, että koulusta erityisemmin olisi ihania muistoja meille aikuisille jäänyt, mutta nämä jo historiaan kuuluvat opetusvälineet ovat kiehtovia ja kauniita.
Haaveissa on myös muutama Ebba Masalinin mustapohjainen kasvitaulu tietokonepöydän ylle. Ehkäpä niistäkin ne muutamat suosikkimme meille vielä tiensä löytää...

Rakkaudesta Jouluun.

2014.

Meille Joulu hiipii jo marraskuussa. Kuvasarja pikkuriikkisestä Joulutunnelmasta, mitä meillä jo on. Ulkoa löytyy myös valot kuusessa, sekä lyhty saunan ikkunalla. Niin, ja kirjoitan Joulun aina isolla Joulla, niin Tärkeä se minulle tunnelmineen on! :)

Rakastan tätä aikaa vuodesta! Vielä, kun saataisiin maa valkoiseksi.

Joulu hiipii.

7.1.2014

Minä rakastan Joulua kyllä niin paljon, että tänä vuonna päätin ottaa pikkuisen varaslähdön jo näin marraskuun alussa. Hih hi, ei haittaa, vaikka muutama tonttu hiipisi nurkissa jo nyt.
Askartelin lastemme kanssa eilen talvi-ikkunaa työnurkkani näyteikkunaan. Siihen tuli lumisia kuusia, lunta, nalleja ja Joulupukki kelkkoineen. Valot virittelemme myöhemmin. Sitten voisikin tehdä porukalla talvi-ikkunan myös poikien huoneeseen.

Keittiön juuri somistettuun kulmaukseen lisäilin tänään pikku ripauksen Jouluista tunnelmaa. Mies kun vielä viritteli lampun, niin jo sitä herkistyi Joulufiilikseen! Toin vanhalta taloltamme myös ikkunanpokan, tullessamme iltaruokkimasta eläimiä. Sen laitoin komutin ja Mylly-Maijan seuraan.
Päivemmällä askartelin yhden tötterön wanhasta sanomalehdestä, sekä pari koristepakettia. Ne laitoin myös keittiön kulmaukseen kiillumaan.

Kynttilän valossa maistui myös nakit ja ranskalaiset ihan erilaiselle!

Sitten toin vielä lisää aarteita taloltamme, nimittäin suloisen ja tunnelmallisen Joulujulisteen. Tämä on mieheni suosikki, ja luulen, että se jäänee seinälle ympäri vuoden, kuten se on tähänkin asti ollut. Jossainhan niiden tonttujenkin on kesällä oltava... ;)



Ai että, hiljaa hiipimällä siitä Joulun tunnelmasta saa nauttia pitkän pitkän aikaa.

Ompeluinspiraatio.

7.21.2014

Iski kaiken aamun hötäkän jälkeen hirmuinen ompeluvimma! En nimittäin päässytkään hakemaan tänään pikkuneitiämme mummolasta, enkä Elmeriä tutulta, kun auto teki tenän, joten ajattelin rauhoitella itseni ompelemalla hetken (pikkuneiti kulkeutuu mummolan väen mukana kotiin, Elmeri joutuu vielä kyytiä odottelemaan).Olen järjestellyt itselleni ompelunurkkauksen vanhan näyteikkunan eteen, sillä siihen riittää hirmuisesti päivänvaloa. Aiemmin siinä oli sänkymme, mutta paikka oli aika avoin siihen hommaan.  :)

puuhapaikkani.

Järjestelin pikkuneidin nykyistä huonetta niin, että sain sinne mahtumaan vaatekaapin tilalle vanhan pulpetin, jonka siirsin kissahoitolan tiloista kotiimme. Olin ajatellut sen tulevan vasta myöhemmin, mutta neidin lähestyessä kolmen vuoden ikää, on piirustelu ja askartelu jo sen verran mieluista, että oma paikka näille toiminnoille on varmasti huippukiva juttu!

Pulpetti on aikoinaan ostettu isoveikoille, ja onneksi olen sen vanhaa väriä kunnioittanut myös silloin, enkä ole sitä maalilla peittänyt. Ajan patinaan tuo hauskan lisänsä se, että pojat ovat näköjään raapustaneet jossain kohtaa pulpetin pintaan hiukan muistutusta nykyajasta, nimittäin lyhenteen LOL. Hih, sitä on siinä hauska tulevaisuudessa katsella, kun se saa jo nykyisellään hymynkareen aikaiseksi.

Ompeluvimmoissani näpertelin pinkistä ruutupuuvillasta pulpetin istuinosaan pehmusteen. Sisälleen pehmusteeksi laitoin fleeceä. Kiinnitys on samaisesta kankaasta tehdyillä solmiamisnauhoilla. Muuten ei taitaisi pehmuste paikoillaan vauhdissa pysyäkään! Nyt vain odotetaan käyttäjää kotiin saapuvaksi...

Komuti

7.1.2014

Sisustushammasta alkoi taas kolottamaan, joten päätimme tehdä keittiön tyhjälle seinälle (joka odottaa vielä itse tehtävää kaappia..) komutin tapaisen viritelmän. Toimme vanhalta taloltamme pienen puukaapin kotiin. Kaapin, jonka mieheni löysi jokusia vuosia sitten metsästä, polttokasasta. meillä se sai heti uuden viran, se on palvellut keittiön pikkukaappina. Ja samaa hommaa se tulee uudessakin kodissamme jatkamaan. Rinnalleen Tärkeään työhönsä se sai rakkaan MyllyMaijan, sekä wanhan perunakapan, pesuvadin, ja häistämme tärkeän vesikannun. Verhoksi kaappiin ripustin aikoinani vanhasta lakanasta ompelemani pikkuverhon. Kokonaisuudesta tuli silmääni kovasti miellyttävä asetelma.

Vanhat esineet, työkalut ja huonekalut ovat mielestäni mahtavia! Kauniita, varsinkin ajan patinoimina. Itse tykkään kovasti enemmän rosoisista, ja vaikka ihan ruosteisistakin asioista, kuin virheettöminä säilyneistä. Usein jään tällaisia asioita tutkiessani toviksi miettimään, että missä mikäkin esine on käytössä ollut. Ja jokaisen kotiimme kulkeutuneen yksilön koen erityisen rakkaaksi.