Porakaivoa ja putiikkia.

Monta viikkoa siinä meni, mutta vihdoin uusi porakaivomme on valmis, ja ruosteisen veden saa unohtaa. Kaiken lisäksi kaivon tuotto on jopa yli 10000litraa vuorokaudessa, joten enää ei tarvitse pihistellä vedestä! Jihuuuu!
Pyykkikone on laulanut, ja pitkistä, lämpimistä suihkuista on tullut taas tapa. lapset ilakoivat uima-altaassa suihkussa tämän tuosta, sekä myöskin vesilinnuilla on omansa tarhassaan. Nyt täällä osataan nauttia vedestä, eikä pesulaankaan tarvitse liinavaatteita roudata. Joskin olihan ne ihana aina saada mankeloituna kotiin. Sitä jään kaipaamaan, kun itsellä ei moiseen aika riitä. Tuuli saa lakanapyykin tuivertaa kuivaksi, sekä suoraksi.

Kaivoprojektin loppua odotellessa, saimme huhtikuun kulumaan hyvin myös koristekransseja tekemällä. Aarteita löytyi sekä tukuista, että kirppikseltä, joten joukkoon mahtuu monen monta uniikkia kranssia. Niiden tekeminen on terapeuttista puuhaa, ja tänään oli se päivä, kun kranssit vihdoin putiikille pääsivät huomista, sekä toukokuuta odottamaan. Seurakseen kiikutimme wanhan ikkunan pokan, sekä oven pätkän. Esille laitosta tuli mielestämme herttainen. Ainakin mies oli erittäin tyytyväinen kulmaukseensa.

Loppuillan taidan hinkuttaa ruosteen värjäämiä kylppärin laattoja puhtaaksi!

Pääsiäinenkin jo hiipii...

Käsityöläisten putiikissa vanhassa Porvoossa huomaa jo hyvin, että eipä ole enää pitkä aika pääsiäiseen. Sen verran on iloisia noitia, kirjavia munia, veikeitä kanoja ja muuta kevään juhlaan liittyvää totetta jo saapunut käsityöläisten pajoista.
Meilläkin täällä Katinkodossa hurisee haudontakone kovaa kyytiä, ja toiveissa olisi ihka oikeita pääsiäistipuja, joista onkin muodostunut jo melkein perinne. Lujaa viipeltävät ja piipittävät tipunpallerot ovat suloista seurattavaa. Onneksi tipukuumeeseen saa hautomakoneella helpotusta, jos ei satu kukaan kanaemoista sopivasti hautomakuumeiseksi.

Kohta on aika kaivaa omatkin pääsiäsikoristeet esille. Pikkuneiti innostui pari päivää sitten jo koristelemaan muutaman pajunkissaoksankin varoiksi. Kirjavia sulkia, koristetipuja ja nauhaa, niistä on meillä aina pääsiäisoksat tehty.

Tässä käsityöläisten ihanuuksia:

Gunnels`n upeat, huovutetut koristemunat.

Gunnels`n värikkäät noita-akat katteineen ja kanoineen.

LÖK-keramikin herkät munankuoret.

Villa Yllen tuotteet ovat humoristisia ja tuovat hymyn huulille.

Vitilehdon huovutetut ketut nekin sopivat kevään tunnelmaan.

Kransseja ja muuta somaa.

Vielä on reilu kuukausi aikaa, kunnes mieheni koristekranssit pääsevät putiikin hyllylle. Havukransseja ulko-oviin hän on tehnyt jo useita vuosia, mutta nyt laajenee touhu myös koristeisiin sisälle.
Senällämme killuu jo jokusia koekappaleita, ja alkuviikosta taitaa saapua lasti tukusta, ja kranssit valtaavat kotimme. Itse autan somistamisessa, sekä muiden oheistuotteiden valmistuksessa. Kyllä on taas positiivista, sekä innostavaa näpertelyä yhdessä tiedossa.
Sellaisia meillä ollaan, ensin hoidellaan eläimiä ripirinnan, ja sen jälkeen siirrytään juurikin vaikka sujuvasti käsitöiden pariin. Meillä ollaan molemmat toistemme innostajia. Päivämme ovat niin vaihtelua täynnä, että ei ehdi mihinkään työhön kyllä puutua! Ja mikäpä siinä tehdessä, kun ajatukset jakaa täysin samalla tavalla tuumaileva, sekä hössöttävä puoliso.

Sidontaa, maalausta, somistamista...

Lauantai-illan huumaa, joku teistä saa iloisen Peikkorinne-lippuviirin!

Pian vien valmiit lippuviirinauhat putiikille, mutta päätinpä, että laitan yhden matkaan maailmalle!

Eli, suoritan arvonnan huomenna sunnuntaina 22.pvä kaikkien niiden kesken, jotka ovat kirjoittaneet kommenttikenttään suosikkinauhansa nimen. Vaihtoehdot ovat; pinkki viiri, possuviiri tai maatuskaviiri. Onnettaren suosikki saa sitten mieleisensä viirinauhan postissa kotiinsa. Kyselen lähetysosoitteen sitten arvonnan jälkeen tarkemmin. Peikkorinteen lippuviirinauhat ovat huolellisesti ommeltu ja silitetty, pituutta reilu 2m (n.220cm)

Nyt siis vain kommentoimaan suosikkiviirin nimi, ja iloinen viiri saattaa pian heilua lastenhuoneessasi, leikkimökissä tai vaikkapa kesäterassilla. 

Vaihtoehdot kuvana alla. Ylhäältä alas pinkki, possu tai maatuska:

Onnea ja iloa arvontaan osallistuville, ja mikä jottei samaa voi toivoa ihan kaikille muillekin!
(Huom: kuvan kärpässienikangas on toisella puolen oikein päin.)
Viirin postitan ensi viikolla.

Turkoosia, pinkkiä ja palloja.

Niistä on päivänsankarin juhlat tehty. Makeista ja suolaisista. Ilosta ja rakkaista ihmisistä.
Niin se vain aika menee, ja perheemme pieninkin on jo kolme vuotta! Sen kunniaksi somistimme juhlapöydän iloisilla ja herttaisilla väreillä, sekä herkkuja notkuvilla kipoilla. Aurinko helli päivänä, jona juhlat pidettiin, vaikkakin virallinen päivä oli hämyisä ja nuhjuinen. Juhlapöydässä leikkivät valot ja värit kilpaa!
(vanhassa kodissamme 23.3.2014)

  

Paljon onnea rakas muru!

Turkoosia onneapäivää (vanha kotimme).

Tänään on sellaista vietetty, onneapäivää. Eli tutummin syntymäpäiväjuhlia, pikkuneitimme uudelleen nimeämänä. Juhlijana nuorempi koululaisemme, ja liuta hänen kavereitaan.

Erityistä teemaa ei tänä vuonna ollut, väritoiveena vain turkoosi sininen. Sen ympärille sitten rakenneltiin herkkupöytä, ja vietettiin herkkuhauskaa pikku vieraiden kera, sekä pelattiin suuren suosion saanutta pullonpyöritystä ja pusuhippaa! Eli jos ei herkkukipoissa taudit levinneet, niin ehkä sitten poskipusujen vaihdossa viimeistään. Sopi leikit ainakin ystävänpäivän teemaan.

Kaikille hyvää onneapäivää toivotan! (14.2.2014)

Rakkaudesta Jouluun.

2014.

Meille Joulu hiipii jo marraskuussa. Kuvasarja pikkuriikkisestä Joulutunnelmasta, mitä meillä jo on. Ulkoa löytyy myös valot kuusessa, sekä lyhty saunan ikkunalla. Niin, ja kirjoitan Joulun aina isolla Joulla, niin Tärkeä se minulle tunnelmineen on! :)

Rakastan tätä aikaa vuodesta! Vielä, kun saataisiin maa valkoiseksi.

Joulu hiipii.

7.1.2014

Minä rakastan Joulua kyllä niin paljon, että tänä vuonna päätin ottaa pikkuisen varaslähdön jo näin marraskuun alussa. Hih hi, ei haittaa, vaikka muutama tonttu hiipisi nurkissa jo nyt.
Askartelin lastemme kanssa eilen talvi-ikkunaa työnurkkani näyteikkunaan. Siihen tuli lumisia kuusia, lunta, nalleja ja Joulupukki kelkkoineen. Valot virittelemme myöhemmin. Sitten voisikin tehdä porukalla talvi-ikkunan myös poikien huoneeseen.

Keittiön juuri somistettuun kulmaukseen lisäilin tänään pikku ripauksen Jouluista tunnelmaa. Mies kun vielä viritteli lampun, niin jo sitä herkistyi Joulufiilikseen! Toin vanhalta taloltamme myös ikkunanpokan, tullessamme iltaruokkimasta eläimiä. Sen laitoin komutin ja Mylly-Maijan seuraan.
Päivemmällä askartelin yhden tötterön wanhasta sanomalehdestä, sekä pari koristepakettia. Ne laitoin myös keittiön kulmaukseen kiillumaan.

Kynttilän valossa maistui myös nakit ja ranskalaiset ihan erilaiselle!

Sitten toin vielä lisää aarteita taloltamme, nimittäin suloisen ja tunnelmallisen Joulujulisteen. Tämä on mieheni suosikki, ja luulen, että se jäänee seinälle ympäri vuoden, kuten se on tähänkin asti ollut. Jossainhan niiden tonttujenkin on kesällä oltava... ;)



Ai että, hiljaa hiipimällä siitä Joulun tunnelmasta saa nauttia pitkän pitkän aikaa.

Rakkautta ilmassa.

Menneenä kesänä sanoimme mieheni kanssa toisillemme "Tahdon".
Siitä ei vielä hirmuisen kauaa ole, mutta tuntuu, kuin häähumusta olisi jo vaikka kuinka ja kauan. Hymyillen juuri yksi päivä katsoin, että vielä on häistä jäljellä valkeat viirinauhat katossamme. Ja siellä saavat toistaiseksi pysyäkin, sopivat niin mukavasti, ja tuovat kepeyttä kolkkoon kattoon.

Selailin kuvia häistämme. Vihkitilaisuus oli kävelymatkan päässä kotoamme, idyllisellä rukoushuoneella. Sen jälkeen söimme pienen vierasporukan kesken kotonamme. Häät olivat ihanan intiimit, ja tunnelmaltaan rakkautta täynnä. Juuri kuten olimme suunnitelleet ja toivoneetkin!
Tässä häiden ihanaa valkeutta kuvina. (7.1.2014)