Tupakeittiö. Tai paremminkin olokeittiö!

Sellainen löytyy meiltä. Tupakeittiö, mutta nykynimityksenä tuo olokeittiö kai paremmin tätä meidän tilaamme kuvastaa.Tilaa, jossa kokataan, syödään, katsellaan netflixiä, surffataan netissä, piirrellään, ja jopa nukutaan! Meidän mini-ihmeemme on todellinen tehoneliö.

Mustavalkoisuus on vallannut mökin emännän sydämen selkeydellään.

Viimeisimpänä muokkauksena jenkkijääkaappi asettui kahden toiminnon väliin "tilanjakajaksi".

 

Olokeittiön vasempaan takakulmaan jää kiva, oma tila nettipelituokioon, sekä piirustushetkiin. Kaikki tarvittava löytyy käden ulottuvilta.

Keittiökulmauksessakin häärätessä on koko elämä lapsineen aivan kuiskauksen päässä. Meillä elellään mukavasti ripirinnan.

Tehoneliöissä asuessamme on tullut huomattua, että olemme usein kaikki lähellä toisiamme, vaikka tilaa väistääkin löytyisi. Ehkä meistä on tullut vain niin tiivis poppoo ajan saatossa. Ehdottomasti kotoisimmaksi, ja rakkaimmaksi asumismuodoksi on tämä "mökkielämämme" osoittautunut.

Lämpöistä syksyä kaikille toivotellen. 

 

Pikku väripilkkuja kylppäriin.

Katselin koulupoikamme kanssa taannoin kylpyhuonegalleriaa Ikean sivuilla, ja molemmat meistä tuntui kiinnittävän huomiota iloisiin väriläiskiin. Kirkasta sinistä, vihreää, keltaista, pinkkiä. Viileän vaaleat kylpyhuoneet kirkkailla ja värillisillä yksityiskohdilla tuntuivat raikkailta, sekä keväisiltä.

Itsellämme on vaaleanpuna-valkoinen kylpyhuone, joten hetken tuumailimme, että liekö liian hassua hommata sinne pari väriläiskää kevään kunniaksi. Ja niinhän se on, että meille ei ole mikään liian hassua, joten Ikeaan mars!

Kauppakassiin tarttui koukkuja, mattoja, lisää koukkuja, pyhkeitä ja kaiken kruunuksi vielä jakkarakin. Kun kaikki iloiset tarvikkeet oli ripoteltu, niin ihan iloinen tuli meidän hattaran värisestä kylpyhuoneestammekin. Väripläiskät tuovat kivaa vastapainoa hempeydelle. Samalla lähti romanttinen hyllykkö ikkunan alta pois, ja kätevät koukut seinään ruuvaten saatiin ulkohommissa kastuville vaatteille hyvä kuivauspaikka seinältä, lattialämmön hohkatessa alhaalta.

Vielä olisi käsienpesualtaan kesämekon vaihto raikkaampaan. Ompelukone on esillä jo...

Raput kaapin päällä.

Niin ne meillä ovat!
Vinttikamareihin vievät raput päätettiin nimittäin laittaa lattian sijasta emännän itse tekemän lipaston päälle. Lipaston kansipuut ovat jykevää tekoa, kuten koko lipasto, joten tukevampaa kaappia saa kyllä hakea. Hassu idea, mutta toimiva. Ajatus tähän syntyi Tiny Home- sivustoja selaillessa. Niiltä sivuilta tuntuu löytyvän nerokkaita, tilaa säästäviä ahaa-elämyksiä vaikka millä mitalla.
Lipaston päähän on ruuvattu tukevasti wanha jakkari astintasoksi. Hyvin on pikkuväki mennä viipottanut rapuissa edessuntakaisin. Ja lipastoon mahtuu kaikenlaista tavaraa jemmaan, jota ei ihan hetikään käytetä.
Televisiokin tuli laitettua aikoinaan kätevästi rappujen alapuolelle, jossa asentonsa on optimaalinen sohvalla löhöilijälle. Saa katsella niska rentona, ja vaikka torkahtaa, jos siltä tuntuu.

Nämä ovat näitä pikkutuvan ihania virityksiä, joita on kiva oivaltaa.

Tupakeittiön kotitoimisto.

Ou jee. Nyt se alkaa olla valmis. Ei puutu enää, kuin valo. Arvon edelleen loisteputken ja retrolampun välillä. Ehkäpä osaan jo illaksi päättää.
Mukavan mittainen kotitoimisto-askartelu-ompelu-taiteilutyöpiste tuli ehkäpä hivenen toimivammaksi, mitä edes päässäni suunnittelin. Työpöytä jatkuu hellan naapurina vaivattomasti, ja vanhat Kockum-emalit tuovat keittiötä sulavasti myös työpöydän ylle. Mielestäni kokonaisuus on kodikas ja saumaton. Ja se säilytystilan määrä, mikä tällä projektilla tuli, on ihan  mahtavaa! Enää ei tarvitse koukkia laminointikonetta, tulostinta, papereita, ynnä muuta kaapeista. Myös teipit, nastat, sinitarrat, ja kaikki muu tarvittava pikkutavara löytyy vaivattomasti. Oman käden ulottuvilla, koneella naputellessa, on kissahoitolan kalenteri, kamera, muistiinapanot välineineen, tulostin ja paperit. Että miten voiki nolla kätevä tämmöinen puuhapiste. Kyllä vaan kannatti ajatella niin, että käytännöllisyys lapsiperheessä ensin, ja tekee siitäkin mahdollisimman kaunista.
No, ehkäpä rautaputkisohvineen tupa näyttää melko tavalla "Ikea-kodilta", mutta se liene tässä kohtaa kai ihan hyvä juttu. Ikeasta kun löytää kaikkea säilytykseen, ja minikotiasumiseen sopivaa ideaa tämän tuosta, niin mikä jottei ilolla viihdy tässä tehokkaassa tunnelmassa.
Mökkimäinen keittiökin sai lisää avaruutta ja tilaa tuvan nurkassa. Siitä tuonnempana sitten.

Nyt kuvia tehokkaasta kotitoimistostamme.

Nyt löytyy kaikelle paikkansa.

Työpiste jatkuu helposti keittiöksi.

Rakas Egil-kotitonttu on ympäri vuoden tuvassa Jouluhengen tuojana.

Nyt odotellaan innolla, että mitä mahtavat muksut tuumata uudesta läksy- ja askartelupisteestä.

Hiitolomasalaisuuksia.

Kun saimme muksut hiihtolomareissuihinsa, niin jo alkoi kotona tapahtumaan!

Suunnittelemani hyllykokonaisuus tupakeittiön perällä lähti vauhdilla käyntiin, ja tarvikkeita haalittiin kasaan sieltä täältä kaupoista. Muksuilla on aina jokin touhu tai askartelu pöydän ääressä käynnissä, ja valitettavan usein se kohdistuu juuri ruokapöydälle. Sitten sitä on kova raivaaminen, kun ruokailun aika tulee, ja ketään ei luonnollisesti huvita siivotakaan jälkiään.
Toimiva työpiste keittiön välittömässä läheisyydessä olisi paras ratkaisu lasten kanssa, ja koska meillä on tupakeittiö yhtä tilaa, niin toteutus vaati hiukan tuumailua.
Katselin netistä paljon kuvia kaikenlaisista työpisteistä, ja lopulta päädyin ajatuksissani siis ratkaisuun, jossa keittiökulmauksen jatkoksi tulisi sulavasti siihen sointuva hyllykokonaisuus, johon saisi upotettua sekä keittiön tarvikkeita, että työ- ja askartelutilan juttuja. Ja tosiaan, lopputulos miellyttää silmää kovasti!

Liitän juttuun alkuhahmotteluista kuvia, sillä lopputulos jäi kuvattavaksi vasta huomenna, päivän valossa. Ihan tohkeissani kyllä olen, ja piirustusintoisia lapsia odotan jo kovasti kotiin. Yllätyksiä on kiva tehdä, ja luulen, että tämä on kyllä mieleinen.

Tässä kaikki entinen melkein jo purettuna. Mökkikeittiömeininkiä.

Mies ruuvaili kiskoja seinään. Ihan innolla oli hänkin juttua toteuttamassa.

Tässä jo hiukan hahmotellaan hyllyjen paikkoja ja pituuksia.

Voi hitsi, tulisi pian huominen päivänvalo, että pääsisi kuvaamaan myös lopputuloksen!

Kyllä on järjestelyä piisannut eileselle ja tälle päivää.

Tietokonepöytä vaihtoon.

Pikkuisen tupamme porraskulmauksessa on ollut jo pidemmän aikaa valkoinen Ikean pöytälevy yhdistettynä tietokone- ja ompelupöydäksi. Kyllästyin kuitenkin pöytäkoneeseen esillä, sillä yleensä ompelen sillä kaikkialla muualla, paitsi juuri tässä paikassa. Kone toimii eniten juuri matkakäytössä, esimerkiksi käsityöläisten putiikilla vuoroa tehdessäni, tai kesäputiikilla ollessani. Niputin siis koneen tarvikkeineen kaappiin, mistä se on helppo sujauttaa esille, tai napata reissuun mukaan.

Purkasin pitkän pöytälevyn pois, ja toin tilalle kirpputorilta löytämämme, vanhan kahvilan klaffipöydän. Pöytä on avattuna juuri sopivan kokoinen tarkoitukseen. Vielä, kun saa johtomylläkän jotenkin ojennukseen, niin yleisnäkymä on tuhat kertaa levollisempi, kuin pitkän pöytälevyn kanssa.
Myös edellisen lastenhuoneen laskosverho kierrätettynä tuvan ikkunaan,odottaa tuunaustaan. Taitaa saada mustavalkoisen pinnan itselleen, vielä ennen kesää toivottavasti. Ruutu voisi olla kuviona hyvä jatkossakin.

Eikä ole muuten tullu pitkää pöytää juurikaan kuvattua, sen verran kaaos oli! Mutta jonkunlaisen kuvan sentään löysin vertailuksi.

Valoa tupaan!

Kyllä se niin on, että tammikuu kun alkaa olla lopuillaan, niin kevät tuntuu kurkkivan jo kulman takaa. Samalla sitä alkaa pimeiden iltojen, sekä joulun menneen tunnelman vastapainoksi kaipaamaan valoa ja raikkautta. Päätinpä sitten pyöräyttää tupamme vuodesohvan ympäri. Ja tuota tilaa kun ei tuvassa juurikaan ole, niin sehän tiesi sitä, että työtasosta piti nipistää pätkä pois..

Sittenpä vaan mittailemaan, ja levyä lyhemmäksi. Mielessäni jännitin, että tuleeko miten sumppu jono päätyseinälle, kun rivissä on työtaso, hella ja sohva. Ja tulihan siitä! Ei miellyttänyt silmää sitten oikein millään, mutta päätin kuitenkin jättää jonon olemaan. Edes pariakymmentä senttiä hellan ja sohvan välissä olisi kovasti kaivattu, mutta ei nyt auta. Tyydyn tähän, sillä tällä tavalla saimme hirmuisesti lisää happea lattiatilaan, pyöreän pöydän ympärille.

Samalla siivosin vaihtelun virkistämiseksi opetustaulut seiniltä lattialle, ja valkoiseksi jätettyyn sivuseinään sommittelin neljästä taulusta rykelmän, joka toimii yhtenä isona tauluna. Täysin vastakkainen tunnelma, mitä pikkujoulun aikaan. Syksyllä ja talvella sellainen kotoisa pesämäisyys on mielestäni ihanaa, mutta valon  lisääntyessä tuuletus on paikallaan.

Lisäsinpä vielä sanomalehtiseinälle kaitaliinan seinävaatteeksi, joka on mielestäni juuri sopiva ompelijan tupaan. Hämää samalla huonettakin korkeammaksi.

Tupakeittiö pikkujouluasussaan,

ja alla kevättä odotellessa.

Vuodesohva sivuseinällä opetustaulujen ympäröimänä, 

alla odotellaan kevättä tänään.

Tämä senttimitta on veikeä, ja ei uskoisi, miten toi korkeutta tupaan livenä!

Kevättuuletus raikasti. Ja ryhdisti.

Mustavalkoista palloa.

Vihdoin se tuli!
Vahakangas pyöreään pöytäämme, entisen punavalkoisen kukkavahakankaan tilalle. Edellinen kangas kun päätyi reunoistaan jo käpertyneenä lihanleikkuuhommiin, leikkuulautojen alustaksi.

Tämä uuden vahakankaan löysin Ompelun ihanuudesta.  *klik*
Selasin netissä monta paikkaa, sillä halusin juuri tietyn kokoisia, valkoisia palloja mustalla pohjalla. Ainoa asia, minkä olisin toivonut olevan toisin, oli kankaan pinta. Tämä uusi kangas on entiseen verrattuna hiukan kiiltävämpää, mutta eiköhän kuvion selkeys korvaa tämän seikan moninkertaisesti!
Vahakankaan pallot ovat kooltaan 2,2 cm. Juuri sitä kokoa, jota olin etsinytkin.

Hetken mietin, että jätänkö tällä kertaa kankaan roikkumaan reunojen yli liinamaisesti, mutta edelleen tuo retromaisuus pöytälevyn kokoisen kankaan ansiosta vei voiton. Tykkään niin kovasti tästä lapsuudenkodistani olevasta retropöydästä kulumineen, että en ilkeä peittää sen rosoisuuttaa juuri laisinkaan. Mukava kattaa omillekin muksuille välipalat ja ruuat saman pöydän ääreen, missä itsekin on pienenä perheaterioita nauttinut. Ja vieläpä samoilta tuoleilta ja osittain samoilta lautasiltakin!
Tätä se keski-ikä vissiin teettää.

Pitsiliinan heitin kokeeksi tänään vahakankaan päälle. Innostuin ajatuksesta, että mitäpä jos pyytäisi jotakuta virkkaamaan siihen hassusti pääkallon muotoisen liinan! Voisi olla veikeä.

Illan hämyssä eilen liinaa testailin ja leikkelin.

Ompelun ihanuus toimitti liinan virheettömänä, ja suorana. Suositteluni.

Sanomalehtitapetti.

Tuossa aiemmin vilautin kuvia, missä oli tilan vanhan pirtin sanomalehtiseinä tuvassa. Ja koska nuo vanhat sanomalehdet ovat sydäntäni lähellä monestakin syystä, niin samalla tekniikalla tein seinäpinnan myös vanhan pirtin vintissä olevaan kissahoitolan seinään. Sekä minikotimme tupakeittiön seinälle myös.
Ja ihme kyllä, ei kyllästytä yhtään! Tuntuu, että joka päivä huomaa seinällä jotain uutta luettavaa tai tutkittavaa. Samoin vanhoissa lehdissä tehostevärinä käytetty punainen sopii mielestäni lehtien tunnelmaan mainiosti. Ja samalla väri nappaa sisustuksessa muutenkin piristystä tuovan punaisen värin mukaansa. Ihan kuin  kuuluisivat yhteen, eri vuosikymmenet. Jopa eri vuosisadat ja -tuhannet!

Mutta itse sanomalehtitapetista. Sen tekeminen on mielestäni niin leppoisaa ja hauskaa puuhaa, että tapetoisin mielelläni vaikka lisääkin. Hymy huulilla on kiva lukea vanhoja mainoksia ja ilmoituksia. Vanhan lehden tuoksu sivujen vettyessä tapettiliisteristä, on sekin omiaan luomaan kiireetöntä tunnelmaa seinän edetessä. Kiitollinen ja uniikki tapetti. Ja aina voi päälle lätkäistä uutta, jos mieli tekee. Sekä ujuttaa muistoja mukaan; itselläni nuorimmaisen lapsen syntymäilmoitus veljien ja itse käärön kuvalla varustettuna. Siellä se on tallessa, sulassa sovussa vanhojen juttujen joukossa.

Vanhoja lehtiä tulee ostettua usein, kun kohdalle osuu. Käytän niitä myös kaikenlaiseen askarteluun, joten niitä ei ole ikinä liikaa. Ja toki osa jää ihan vain olemaan. Muistona menneestä ajasta, jolloin itse ei ollut vielä edes olemassa.

Minikodin tuvan päätyseinä juuri asetuttuamme taloksi.

Nyttemmin seinä on päässyt kerrossängyn takaa pois, mutta saanut kannettavakseen kaikkea muuta vanhaa, sekä uutta ja tarpeellista.

Ja sitten sitä kissahoitolan seinää muutaman kuvan verran. Tämä on erityisen rakas.

Valkoista.

Kun koko kodissa vallitsee välillä kaaos, sekametelisoppa, niin silloin on ihanan virkistävää vetäytyä edes hetkeksi nauttimaan aikuisten omaan, valkoiseen huoneeseen. Huoneeseen, joka muotoutui juuri tämän takia joku aika sitten. Levähdyspaikka meille aikuisille, lapsiperheen hulinan ja ikuisen sekasorron keskellä.
Ja se toimii! Ei leluja, ei kaaosta, värimaailma niukka, joten hengittäminenkin tuntuu helpommalle. Vaaleus ja avaruus, muuta ei tarvita, ja jo taas jaksaa sekamelskan keskellä komiasti hetken huilaamisen jälkeen! Emännän lisäksi huonetta osaa arvostaa myös isäntä. Harmoninen olo (tai ainakin ajatus siitä) lienee tarttunut tehokkaasti myös häneen. Tieto siitä, että nyt on oma soppi kotonakin jonne vetäytyä tarvitessa.

Valkea pikkukeidas. (12.11.2014)

Arkena on ihana varastaa yhteisiä pikku hetkiä.
Aikuisten kesken.