Tupakeittiö. Tai paremminkin olokeittiö!

Sellainen löytyy meiltä. Tupakeittiö, mutta nykynimityksenä tuo olokeittiö kai paremmin tätä meidän tilaamme kuvastaa.Tilaa, jossa kokataan, syödään, katsellaan netflixiä, surffataan netissä, piirrellään, ja jopa nukutaan! Meidän mini-ihmeemme on todellinen tehoneliö.

Mustavalkoisuus on vallannut mökin emännän sydämen selkeydellään.

Viimeisimpänä muokkauksena jenkkijääkaappi asettui kahden toiminnon väliin "tilanjakajaksi".

 

Olokeittiön vasempaan takakulmaan jää kiva, oma tila nettipelituokioon, sekä piirustushetkiin. Kaikki tarvittava löytyy käden ulottuvilta.

Keittiökulmauksessakin häärätessä on koko elämä lapsineen aivan kuiskauksen päässä. Meillä elellään mukavasti ripirinnan.

Tehoneliöissä asuessamme on tullut huomattua, että olemme usein kaikki lähellä toisiamme, vaikka tilaa väistääkin löytyisi. Ehkä meistä on tullut vain niin tiivis poppoo ajan saatossa. Ehdottomasti kotoisimmaksi, ja rakkaimmaksi asumismuodoksi on tämä "mökkielämämme" osoittautunut.

Lämpöistä syksyä kaikille toivotellen. 

 

Pääsiäiskolmikko!

Kyllä alkaa näin kevään myötä olla tämän blogini aihealueet enemmänkin lähempänä maalaista lifestyleä, kuin sisustamista, mutta niin siinä aina keväällä tuppaa käymäänkin.

No mutta, meidän kameruninvuohikuttumme Marike päätti ilahduttaa meitä kolmella suloisella kilillä sillä välin, kun olimme asioilla kaupungilla asti. Tuntuu olevan jo enemmän perinne, kuin sattumaa, että eläinten perheenlisäys osuu johinkin juhlapyhiin; joulu, vappu, pääsiäinen... Ja nyt vielä jop apari päivää ennen tämän muorin syntymäpäivääkin, joten ihanista ihanimman lahjan kyllä sain!

Kilikolmikossa on kaksi tyttöä, sekä yksi pukki. Tytöt saivat nimet Dasha ja Ilia, pojasta tuli Igor. Emänsä on nimeltään Marike, ja isä Lord. Nämä tällaiset todelliset kääpiövuohet (kameruninvuohi) ovat Suomessa melko harvinaisia, taitaapa tällä hetkellä olla puhdasrotuisia vain kahdeksan kappaletta. Kauniita, siroja ja erityisen kiltttejä, sekä seurallisia ovat. Aivan mahtavia lemmikkivuohina!

Kuttu vaikuttaa selvästi tyytyväiseltä pienokaisiinsa.

Emännän suosikkivauva Dasha, kuin bambi.

Porukan isoin, pukkipoika Igor.

Tytöntyllerö Ilia.

Raita raikastaa.

Nyt on raitaa ihan urakalla!
Vihdosta viimein sain ompelukärpäsen puremaan oikein kunnolla, ja sain aikaiseksi tehdä tyynynsäilytystyynyt Ikean sohvaan. Ikean oma, Sofia-kangas on tukevaa, ja juuri sopivaa sisustusompeluksiin. Tein siis kaksi selkänojatyynyä kooltaan noin 50cm x 70cm. Sisälleen ne vetävät unityynymme, sekä muutaman koristetyynyn täytteeksi. Laitoin ommellessa samasta kankaasta valmistamani solmiamisnauhat yläreunaan, joiden avulla tyynyt pysyvät rautasohvan selkänojassa pystyasennossa. Sopivat vetoketjut kun puuttuivat inspiraation isikiessä, niin ratkaisin asian tekemällä tyynyjen päihin tyynyliinamaiset pussit, jotka sitovat sisätyynyt hyvin paikoilleen.

Raikasta tuli, sekä kiva jatkumo maton raitoihin. Tuntuu tuo mustavalkoisuus ja selkeys olevan itselle se tämän kevään sisustusjuttu. Tai oikeammin se on hiipannut tykömme koko alkuvuoden. Kaikki lähti kauan haaveilemastani raitamatosta, jonka mieheni lopulta bongasi joko Torista tai Huutonetistä.

Samasta Sofia-kankaasta tuli huitaistua myös käsienpesualtaalle uusi kevätmekko. Itseäni kun ei miellytä ajatus allaskaapista ollenkaan, kun vanhasta lopulta eroon pääsin.

Tässä rautasohva tyynyineen, ja alla sitten selkänojatyynyineen.

Selkänojatyyny täytetään päästä, ja kiinnitetään solmiamisnauhoilla.

Sofia-kangas on mahtavan raikasta! Ikeassa sitä oli mustan lisäksi punaisena, vihreänä ja raikkaan keltaisena.

Pystyviikkaus.

Päätinpä minäkin vihdoin kokeilla tuota pystyviikkausta, että miten mahtanee toimia. Ja kylläpä yllätyin positiivisesti! Tosiaan, tilaa menee miltei puolet vähemmän, ja lyhyn kokeilun jälkeen tarkistin, niin vieläkin on muksujen vaattet järjestyksessä, vaikka joukosta onkin käyty nappaamassa vaatetta päälle. Täydyn vissiin ylettää tavan kaikkiin vaatelokeroihin, kun tuntuu säästävän kovasti tuota tilaa, ja joukkoon oli myös kiva viikata pestyjä pyykkejäkin. Ja jää vielä tilaakin!
Meillä on aina tähän asti ollut vaatteet normaalilla tavalla, eli viikattuna pällekkäin, ja se on kyllä ollut tosi epätoimivaa. Aina, kun alempaa on haluttu ottaa juuri se mielipaita, niin kaikki sen päällä olleet paidat on sitten löytyneet mytystä laatikoista, tai joskus jopa lattialle lennelleinä.
Voi kunpa tämä pystyviikkaus kelpo niksinä olisi nyt ratkaisu vuosien jatkuvalle vaatteiden viikkaamiselle uudelleen ja uudelleen. Kyllä sitä on välillä niin kapeakatseinen, eikä huomaa tehdä itse sitä kätevää ratkaisua arjen pieniin pulmiin.
Mutta onneksi on netti pullollan mahtavia käytännön ideoita!

Pikkuneidin valtakunta.

Meidän pikkuinen, futiksesta, sotaleikeistä ja legoista tykkäävä, sekä poikien vaatteita käyttävä, persoonallinen tyttömme tykkää väreistä. Ja kaikenlaisista aarteista. Ja hänen oma huoneensakin näyttää juuri siltä. Hänen näköiseltään.
Seiniltä ja lokeroista löytyy tärkeitä, omia juttuja kasapäin. Myös itse tehdyt kuvat ja askartelut ovat hänelle rakkaita. Niitä ihastellaan porukalla, ja ne saavat olla esillä. Tämä tyttö kulkee ulkonakin aina silmät auki aarteita etsien, sekä uusia rakennelmiaan suunnitellen. Hän rakastaa askarrella, sekä timpuroida, ja tuntuu, että hänessä on aamusta iltaan asti virtaa vaikka muille jakaa. Tässä kuvina tämän ihanan tehotyypin oma valtakunta.

Pikku väripilkkuja kylppäriin.

Katselin koulupoikamme kanssa taannoin kylpyhuonegalleriaa Ikean sivuilla, ja molemmat meistä tuntui kiinnittävän huomiota iloisiin väriläiskiin. Kirkasta sinistä, vihreää, keltaista, pinkkiä. Viileän vaaleat kylpyhuoneet kirkkailla ja värillisillä yksityiskohdilla tuntuivat raikkailta, sekä keväisiltä.

Itsellämme on vaaleanpuna-valkoinen kylpyhuone, joten hetken tuumailimme, että liekö liian hassua hommata sinne pari väriläiskää kevään kunniaksi. Ja niinhän se on, että meille ei ole mikään liian hassua, joten Ikeaan mars!

Kauppakassiin tarttui koukkuja, mattoja, lisää koukkuja, pyhkeitä ja kaiken kruunuksi vielä jakkarakin. Kun kaikki iloiset tarvikkeet oli ripoteltu, niin ihan iloinen tuli meidän hattaran värisestä kylpyhuoneestammekin. Väripläiskät tuovat kivaa vastapainoa hempeydelle. Samalla lähti romanttinen hyllykkö ikkunan alta pois, ja kätevät koukut seinään ruuvaten saatiin ulkohommissa kastuville vaatteille hyvä kuivauspaikka seinältä, lattialämmön hohkatessa alhaalta.

Vielä olisi käsienpesualtaan kesämekon vaihto raikkaampaan. Ompelukone on esillä jo...

Liikkuuko ne...

Pikkuinen terraario ilmestyi sohvan jalkopäähän, pienelle seinähyllylle. Ikkunan viereen, valon ääreen. Ja siellä asuu kummajaisia, joita on lasten, sekä aikuisenkin mukava seurata.
Vaan liikkuko ne ollenkaan! Missä ne ovat?

Oikein, kun tarkkaan tihrustaa, niin kyllä vain! On niitä siellä useampikin, ja ne heiluvatkin välillä. Sumupullon kosteuden saavuttaessa asukkaan, alkaa huvittava sadetanssi, jossa vartaloa heijataan veikeästi eessuntaas. Koko oksisto alkaa elämään!
Nämä ovat siis sauvasirkkoja, ahkeria salaatin nakertelijoita.

Nallet ötökkävahdissa.

Ja kyllä, tässäkin kuvassa näkyy viisi ötökkää, tosin joistain vain osia.

Tuossa oikealla alhaalla on yksi pää ylöspäin ja jalat levällään. Mielenkiintoisia öttiäisiä ovat. Mukavan helppohoitoiset asukkaat sisätiloihin, kun taas ulkona pihapiirissämme viipottaa pitkälti yli sadan asukkaan karva- ja sulkaporukka.

Arkiruokaa auringossa.

Meillä tehdään melkein kaikki ruoka raaka-aineista alkaen.
Kotoa saadaan liha, munat ja maitoa. Ja kesällä tietysti muutakin puutarhan satoa. Kaupasta ostoskoriin valikoituu pääasiassa lisäaineettomia ja luomutuotteita.
Meidän koko porukka tykkää yksinkertaisesta, ja konstailettomasta kotiruoasta. Vielä jokusia vuosia sitten oli tapa, että perunaa, riisiä tai pastaa löytyy aterialla. Nykyisin niiden tilalle ovat löytäneet monenmoiset kasvikset. Tämän aamupäivän ruoka-annos on oiva esimerkki siitä, miten yksinkertainen on parasta! Possunpihvejä uunista, voissa paistettua ja siirapilla maustettua kaalia, herneitä, maissia, keitettyjä porkkanoita, sekä kermaviiliä. Vot! Hivelee makuhermoja ja häviää lautaselta nopeasti.

Kukkasenkin sain. Suloisen narsissin mieheltäni.
Aurinkoinen päivä kääntyy hiljalleen alkuiltaa kohti, mitähän sitä päivälliseksi keksisi. Mentäisiinköhän ihan nakeilla vaan. On muuten meidän nurkilla harvassa kaupassa lisäaineettomia nakkeja, makkaroita, sekä leikkeleitä hyllyissä. Mutta onneksi Porvoosta löytyy. Ja silloin, kun niitä ei jääkaapissa ole, niin niitä ei tarvita. Silloin aina odotellaan seuraavaa reissua isolle kirkolle. Pysyy tuo makkaran ja leikkeleidenkin kulutus näin vähempänä. Itse kun vannon kotitekoisen ja lisäaineettoman nimeen niin pitkälle, kun vaan vaivattomasti onnistuu.

Viisi vuotias tyttömme nuiji possunpihvit, ja äiti maustoi sekä pihvit, että paistaessa kaalin.

Maittavaa ja miltei yhtä aurinkoista, mitä keli ulkona.

Kalenteri käy etuaikaa ja taka-aikaa. Miten lie noin seonnutkin! Ei liene mikään osioista kohdillaan, säätäjä ollut selvästi umpiunessa tänä aamuna...

Raput kaapin päällä.

Niin ne meillä ovat!
Vinttikamareihin vievät raput päätettiin nimittäin laittaa lattian sijasta emännän itse tekemän lipaston päälle. Lipaston kansipuut ovat jykevää tekoa, kuten koko lipasto, joten tukevampaa kaappia saa kyllä hakea. Hassu idea, mutta toimiva. Ajatus tähän syntyi Tiny Home- sivustoja selaillessa. Niiltä sivuilta tuntuu löytyvän nerokkaita, tilaa säästäviä ahaa-elämyksiä vaikka millä mitalla.
Lipaston päähän on ruuvattu tukevasti wanha jakkari astintasoksi. Hyvin on pikkuväki mennä viipottanut rapuissa edessuntakaisin. Ja lipastoon mahtuu kaikenlaista tavaraa jemmaan, jota ei ihan hetikään käytetä.
Televisiokin tuli laitettua aikoinaan kätevästi rappujen alapuolelle, jossa asentonsa on optimaalinen sohvalla löhöilijälle. Saa katsella niska rentona, ja vaikka torkahtaa, jos siltä tuntuu.

Nämä ovat näitä pikkutuvan ihania virityksiä, joita on kiva oivaltaa.

Retrolamppu.

Puntaroin jokusen päivän parin lampun välillä uuteen kotitoimistoomme, ja päädyin lopulta retroon malliin. Aitoon retroon, omasta lapsuudestani.
Nämä ajan patinoimat, nostalgiset, tutut ja rakkaat esineet ovat kodissamme aina jossakin muodossa esillä; tuoleina, pöytänä, astioina, koristeina, ja nyt viimeisimpään lamppu työvalona, sekä lapsuuden jakkara kukka-alustana.

Retrolamppu sopii mainiosti kaiken muun esiin pirskahtelevan punaisen jatkoksi, tuo iloisuutta myös työtason puolelle. Ja valaisee kyllä tehokkaasti nykyisilläkin polttimoilla. Jälleen kerran saa muistella omaa lapsuuttaan, lapsien tehdessä väkerryksiä ja läksyjään saman lampun alla, jonka valossa itsekin aikoinaan askartelin omia juttujani.
Kyllä tämmöiset pikku asiat ja muistot arjessa saa olon tuntumaan entistäkin onnellisemmalle.