Taulujani.

Tuossa, kun vaihtelin tupakeittiömme järjestystä, niin ensimmäistä kertaa päätin laittaa myös omia töitäni esille seinälle. Olen vuosien saatossa piirtänyt korttisarjaa "ukko eukon töissä", ja kehystänyt alkuperäiset kuvat aina painotalon keikan jälkeen.

Viime vuoden joulukuussa pidin kuukauden mittaisen kuvanäyttelyn paikallisella kirjastollamme, ja siellä taulujani katsellessa huomasin, että nehän ovatkin ihan ryhdikkään näköisiä mustine kehyksineen. Vaikka värikkäitäkin ovat, niin kehykset rauhoittavat. Näin ollen uskaltauduin laittamaan kaksi suosikkiani esille; "gangstamummon", sekä koulupojan "ritsan mitalla".
Kuvat kertovat siitä, että kuka vaan, voi olla mitä vaan, jos tahtoo. Mummo graffitien kimpussa, koulupoika opettajan pöydän takana, paksu mies balettitanssijana, lista on loputon. Ihminen on itse ennakkoluulojensa vanki, liian usein lokeroidaan vastaantulevat ihmiset ulkonäön perusteella. Päätinpä siis ravistella näitä enakkoluuloja oikein kunnolla. Siitä korttisarja sai alkunsa.

Nyt, kun kaikki kuvat ovat kehyksissä, eikä nippuna kuvakansiossa, on niitä mukava katsella ihan eri silmin. Ne eivät näytä enää pelkiltä kuvilta, vaan tauluilta! Olen miettinyt, josko muutamasta teettäisin joskus julistevedoksia. Ja tekisin niistä vaikka taulujakin. Saa nähdä.

Gangstamummo taitaa olla ehdoton oma suosikkini. Perässä kirii koulupoika ja "paksun baletti".

Kuvia on kasassa jo yhdeksän, ja ideoita pää täynnä! Näitä väsäilen aina inspiraation pulputessa sopivan rauhallisena hetkenä ulos, perhe-elämän ja eläintouhujen lomassa.