keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Jälleen putiikilla.

Se on taas ihana putiikipäivä.
Johan tässä menikin viiko, että heilahti, kun raju vatsatauti rantautui meillekin. Itse vältin taudin, kuin ihmeen kaupalla, vaikka olinkin tiiviisti huoltojoukoissa. Muut perheenjäsenet sairastivat kyllä tehokkaasti, kuumeen kera.

Mielessäni raksuttaa alati ensi viikko, sillä silloin räväytämme pienen tupamme mullin mallin. Lasten lomaillessa muualla, on hyvä aika käydä suunnitelman kimppuun, jossa tuvan päätyseinä muuttuu koko perhettä palvelevaksi toimistoseinäksi. Sitten löytyy kätevästi joka päivä käytössä olevat tarvikkeet samasta paikasta, ja loppuu kaiveleminen, sekä etsiminen. Paperit, tulostin, laminointikone, tussit, värikynät, teipit, liimat, narut, pahvit, ym. ovat sitten myös pienten käsien ulottuvilla. Saa luovuus kukkia oikein kunnolla! Meillä kun tuntuu aina joku olevan jonkin askartelun kimpussa.

Täällä putiikilla näyttää kevään keveys jotenkin rantautuneen. Vai onkohan se vain omassa mielessä. Joulun punaisuus on väistynyt, ja keveys, sekä värikkyys vallanut hyllyjä. Omat silmäni pongasivat tänään vaaleutta ja valoa.










Jälleen saan päivän nauttia kauniista ja laadukkaista käsitöistä.








Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi! :)