Rapsakkaa huomenta.

Keli on rapea, samoin salaatti leivän päällä.
Hidas sunnuntaiaamu muksujen kanssa makoillen, tosin miehen ollessa jo aamuvarhaisesta asti maailmalla hommissa. Vaan juuri tuo kotiutui, ja kohta singahdetaan eläinten luo huomenia toivottelemaan.

Eilen oli päivällispöydässä tarjolla maan mainiota, tummaa luomubasmatiriisiä, sekä kanakastiketta. Kastikkeessa oli kanan lisäksi kesäkurpitsaa, porkkanaa pikkutikkuina, herkkusieniä, kookosmaitoa, inkivääriä ja muita mausteita. Kaikki tuoreina, tosin kookosmaito peltipurkista. Resepti omasta päästä, ja vei kyllä kielen mennessään! Tupa tuoksui herkulliselle vielä illallakin.
Tänään leikkuulaudalle eksyi heti aamusta läjä kasviksia: perunaa, bataattia, porkkanaa, lanttua, kesäkurpitsaa, tomaattia, sekä sipulia. Seurakseen ne saivat uunipataan mausteiden lisäksi possun ja naudan lihaa, sekä tietenkin vettä.

Aamu käyntiin.

Kanaa ja kasviksia, sekä basmatiriisiä porisemassa...

Tänään vuorossa lihapataa.

Ja sitten mies tuumasi työpöydän ohi mennessään, että onkos tyttö jo maalaillut vesiväreillä tänään?
Juu, ei ole. Se on mun vitamiinipaukku vaan mukissa! 

Liikkuuko ne...

Pikkuinen terraario ilmestyi sohvan jalkopäähän, pienelle seinähyllylle. Ikkunan viereen, valon ääreen. Ja siellä asuu kummajaisia, joita on lasten, sekä aikuisenkin mukava seurata.
Vaan liikkuko ne ollenkaan! Missä ne ovat?

Oikein, kun tarkkaan tihrustaa, niin kyllä vain! On niitä siellä useampikin, ja ne heiluvatkin välillä. Sumupullon kosteuden saavuttaessa asukkaan, alkaa huvittava sadetanssi, jossa vartaloa heijataan veikeästi eessuntaas. Koko oksisto alkaa elämään!
Nämä ovat siis sauvasirkkoja, ahkeria salaatin nakertelijoita.

Nallet ötökkävahdissa.

Ja kyllä, tässäkin kuvassa näkyy viisi ötökkää, tosin joistain vain osia.

Tuossa oikealla alhaalla on yksi pää ylöspäin ja jalat levällään. Mielenkiintoisia öttiäisiä ovat. Mukavan helppohoitoiset asukkaat sisätiloihin, kun taas ulkona pihapiirissämme viipottaa pitkälti yli sadan asukkaan karva- ja sulkaporukka.

Arkiruokaa auringossa.

Meillä tehdään melkein kaikki ruoka raaka-aineista alkaen.
Kotoa saadaan liha, munat ja maitoa. Ja kesällä tietysti muutakin puutarhan satoa. Kaupasta ostoskoriin valikoituu pääasiassa lisäaineettomia ja luomutuotteita.
Meidän koko porukka tykkää yksinkertaisesta, ja konstailettomasta kotiruoasta. Vielä jokusia vuosia sitten oli tapa, että perunaa, riisiä tai pastaa löytyy aterialla. Nykyisin niiden tilalle ovat löytäneet monenmoiset kasvikset. Tämän aamupäivän ruoka-annos on oiva esimerkki siitä, miten yksinkertainen on parasta! Possunpihvejä uunista, voissa paistettua ja siirapilla maustettua kaalia, herneitä, maissia, keitettyjä porkkanoita, sekä kermaviiliä. Vot! Hivelee makuhermoja ja häviää lautaselta nopeasti.

Kukkasenkin sain. Suloisen narsissin mieheltäni.
Aurinkoinen päivä kääntyy hiljalleen alkuiltaa kohti, mitähän sitä päivälliseksi keksisi. Mentäisiinköhän ihan nakeilla vaan. On muuten meidän nurkilla harvassa kaupassa lisäaineettomia nakkeja, makkaroita, sekä leikkeleitä hyllyissä. Mutta onneksi Porvoosta löytyy. Ja silloin, kun niitä ei jääkaapissa ole, niin niitä ei tarvita. Silloin aina odotellaan seuraavaa reissua isolle kirkolle. Pysyy tuo makkaran ja leikkeleidenkin kulutus näin vähempänä. Itse kun vannon kotitekoisen ja lisäaineettoman nimeen niin pitkälle, kun vaan vaivattomasti onnistuu.

Viisi vuotias tyttömme nuiji possunpihvit, ja äiti maustoi sekä pihvit, että paistaessa kaalin.

Maittavaa ja miltei yhtä aurinkoista, mitä keli ulkona.

Kalenteri käy etuaikaa ja taka-aikaa. Miten lie noin seonnutkin! Ei liene mikään osioista kohdillaan, säätäjä ollut selvästi umpiunessa tänä aamuna...

Raput kaapin päällä.

Niin ne meillä ovat!
Vinttikamareihin vievät raput päätettiin nimittäin laittaa lattian sijasta emännän itse tekemän lipaston päälle. Lipaston kansipuut ovat jykevää tekoa, kuten koko lipasto, joten tukevampaa kaappia saa kyllä hakea. Hassu idea, mutta toimiva. Ajatus tähän syntyi Tiny Home- sivustoja selaillessa. Niiltä sivuilta tuntuu löytyvän nerokkaita, tilaa säästäviä ahaa-elämyksiä vaikka millä mitalla.
Lipaston päähän on ruuvattu tukevasti wanha jakkari astintasoksi. Hyvin on pikkuväki mennä viipottanut rapuissa edessuntakaisin. Ja lipastoon mahtuu kaikenlaista tavaraa jemmaan, jota ei ihan hetikään käytetä.
Televisiokin tuli laitettua aikoinaan kätevästi rappujen alapuolelle, jossa asentonsa on optimaalinen sohvalla löhöilijälle. Saa katsella niska rentona, ja vaikka torkahtaa, jos siltä tuntuu.

Nämä ovat näitä pikkutuvan ihania virityksiä, joita on kiva oivaltaa.

Retrolamppu.

Puntaroin jokusen päivän parin lampun välillä uuteen kotitoimistoomme, ja päädyin lopulta retroon malliin. Aitoon retroon, omasta lapsuudestani.
Nämä ajan patinoimat, nostalgiset, tutut ja rakkaat esineet ovat kodissamme aina jossakin muodossa esillä; tuoleina, pöytänä, astioina, koristeina, ja nyt viimeisimpään lamppu työvalona, sekä lapsuuden jakkara kukka-alustana.

Retrolamppu sopii mainiosti kaiken muun esiin pirskahtelevan punaisen jatkoksi, tuo iloisuutta myös työtason puolelle. Ja valaisee kyllä tehokkaasti nykyisilläkin polttimoilla. Jälleen kerran saa muistella omaa lapsuuttaan, lapsien tehdessä väkerryksiä ja läksyjään saman lampun alla, jonka valossa itsekin aikoinaan askartelin omia juttujani.
Kyllä tämmöiset pikku asiat ja muistot arjessa saa olon tuntumaan entistäkin onnellisemmalle.

Tupakeittiön kotitoimisto.

Ou jee. Nyt se alkaa olla valmis. Ei puutu enää, kuin valo. Arvon edelleen loisteputken ja retrolampun välillä. Ehkäpä osaan jo illaksi päättää.
Mukavan mittainen kotitoimisto-askartelu-ompelu-taiteilutyöpiste tuli ehkäpä hivenen toimivammaksi, mitä edes päässäni suunnittelin. Työpöytä jatkuu hellan naapurina vaivattomasti, ja vanhat Kockum-emalit tuovat keittiötä sulavasti myös työpöydän ylle. Mielestäni kokonaisuus on kodikas ja saumaton. Ja se säilytystilan määrä, mikä tällä projektilla tuli, on ihan  mahtavaa! Enää ei tarvitse koukkia laminointikonetta, tulostinta, papereita, ynnä muuta kaapeista. Myös teipit, nastat, sinitarrat, ja kaikki muu tarvittava pikkutavara löytyy vaivattomasti. Oman käden ulottuvilla, koneella naputellessa, on kissahoitolan kalenteri, kamera, muistiinapanot välineineen, tulostin ja paperit. Että miten voiki nolla kätevä tämmöinen puuhapiste. Kyllä vaan kannatti ajatella niin, että käytännöllisyys lapsiperheessä ensin, ja tekee siitäkin mahdollisimman kaunista.
No, ehkäpä rautaputkisohvineen tupa näyttää melko tavalla "Ikea-kodilta", mutta se liene tässä kohtaa kai ihan hyvä juttu. Ikeasta kun löytää kaikkea säilytykseen, ja minikotiasumiseen sopivaa ideaa tämän tuosta, niin mikä jottei ilolla viihdy tässä tehokkaassa tunnelmassa.
Mökkimäinen keittiökin sai lisää avaruutta ja tilaa tuvan nurkassa. Siitä tuonnempana sitten.

Nyt kuvia tehokkaasta kotitoimistostamme.

Nyt löytyy kaikelle paikkansa.

Työpiste jatkuu helposti keittiöksi.

Rakas Egil-kotitonttu on ympäri vuoden tuvassa Jouluhengen tuojana.

Nyt odotellaan innolla, että mitä mahtavat muksut tuumata uudesta läksy- ja askartelupisteestä.

Hiitolomasalaisuuksia.

Kun saimme muksut hiihtolomareissuihinsa, niin jo alkoi kotona tapahtumaan!

Suunnittelemani hyllykokonaisuus tupakeittiön perällä lähti vauhdilla käyntiin, ja tarvikkeita haalittiin kasaan sieltä täältä kaupoista. Muksuilla on aina jokin touhu tai askartelu pöydän ääressä käynnissä, ja valitettavan usein se kohdistuu juuri ruokapöydälle. Sitten sitä on kova raivaaminen, kun ruokailun aika tulee, ja ketään ei luonnollisesti huvita siivotakaan jälkiään.
Toimiva työpiste keittiön välittömässä läheisyydessä olisi paras ratkaisu lasten kanssa, ja koska meillä on tupakeittiö yhtä tilaa, niin toteutus vaati hiukan tuumailua.
Katselin netistä paljon kuvia kaikenlaisista työpisteistä, ja lopulta päädyin ajatuksissani siis ratkaisuun, jossa keittiökulmauksen jatkoksi tulisi sulavasti siihen sointuva hyllykokonaisuus, johon saisi upotettua sekä keittiön tarvikkeita, että työ- ja askartelutilan juttuja. Ja tosiaan, lopputulos miellyttää silmää kovasti!

Liitän juttuun alkuhahmotteluista kuvia, sillä lopputulos jäi kuvattavaksi vasta huomenna, päivän valossa. Ihan tohkeissani kyllä olen, ja piirustusintoisia lapsia odotan jo kovasti kotiin. Yllätyksiä on kiva tehdä, ja luulen, että tämä on kyllä mieleinen.

Tässä kaikki entinen melkein jo purettuna. Mökkikeittiömeininkiä.

Mies ruuvaili kiskoja seinään. Ihan innolla oli hänkin juttua toteuttamassa.

Tässä jo hiukan hahmotellaan hyllyjen paikkoja ja pituuksia.

Voi hitsi, tulisi pian huominen päivänvalo, että pääsisi kuvaamaan myös lopputuloksen!

Kyllä on järjestelyä piisannut eileselle ja tälle päivää.