Pääsiäinenkin jo hiipii...

Käsityöläisten putiikissa vanhassa Porvoossa huomaa jo hyvin, että eipä ole enää pitkä aika pääsiäiseen. Sen verran on iloisia noitia, kirjavia munia, veikeitä kanoja ja muuta kevään juhlaan liittyvää totetta jo saapunut käsityöläisten pajoista.
Meilläkin täällä Katinkodossa hurisee haudontakone kovaa kyytiä, ja toiveissa olisi ihka oikeita pääsiäistipuja, joista onkin muodostunut jo melkein perinne. Lujaa viipeltävät ja piipittävät tipunpallerot ovat suloista seurattavaa. Onneksi tipukuumeeseen saa hautomakoneella helpotusta, jos ei satu kukaan kanaemoista sopivasti hautomakuumeiseksi.

Kohta on aika kaivaa omatkin pääsiäsikoristeet esille. Pikkuneiti innostui pari päivää sitten jo koristelemaan muutaman pajunkissaoksankin varoiksi. Kirjavia sulkia, koristetipuja ja nauhaa, niistä on meillä aina pääsiäisoksat tehty.

Tässä käsityöläisten ihanuuksia:

Gunnels`n upeat, huovutetut koristemunat.

Gunnels`n värikkäät noita-akat katteineen ja kanoineen.

LÖK-keramikin herkät munankuoret.

Villa Yllen tuotteet ovat humoristisia ja tuovat hymyn huulille.

Vitilehdon huovutetut ketut nekin sopivat kevään tunnelmaan.

Kransseja ja muuta somaa.

Vielä on reilu kuukausi aikaa, kunnes mieheni koristekranssit pääsevät putiikin hyllylle. Havukransseja ulko-oviin hän on tehnyt jo useita vuosia, mutta nyt laajenee touhu myös koristeisiin sisälle.
Senällämme killuu jo jokusia koekappaleita, ja alkuviikosta taitaa saapua lasti tukusta, ja kranssit valtaavat kotimme. Itse autan somistamisessa, sekä muiden oheistuotteiden valmistuksessa. Kyllä on taas positiivista, sekä innostavaa näpertelyä yhdessä tiedossa.
Sellaisia meillä ollaan, ensin hoidellaan eläimiä ripirinnan, ja sen jälkeen siirrytään juurikin vaikka sujuvasti käsitöiden pariin. Meillä ollaan molemmat toistemme innostajia. Päivämme ovat niin vaihtelua täynnä, että ei ehdi mihinkään työhön kyllä puutua! Ja mikäpä siinä tehdessä, kun ajatukset jakaa täysin samalla tavalla tuumaileva, sekä hössöttävä puoliso.

Sidontaa, maalausta, somistamista...

Iloisia värejä lasten kevääseen!

Skip Hop! Heidän veikeät tuotteensa ovat tulleet itselle tutuiksi juomapullojen, pyjamien, sekä reppujen muodossa. Varsinkin sini-puna-valkoinen pöllö on ollut oma ehdoton suosikkini, josta tyttömmekin on tykännyt. Bongasin kaupan hyllyltä aivan ihanan uuden nököhammasrepun, joka varmasti on monen pikkuisen unelmareppu kerhomatkalle. Meillä ollaan valitettavasti pikku hiljaa kasvettu jo ohi tästä iästä, mutta tuttujen taaperoita onneksi riittää. Omat Skip Hoppimme taitavat jäädä osittain säilytettäviksi somisteiksi, mutta osa saa löytää kirpparin kautta uudet pikku omistajansa.

Jälleen kerran yllätyin positiivisesti myös noista Villervallan vaatteiden kuoseista, kun kevään uutuuksia tiirailin! Kerta toisensa jälkeen ne yllättävät iloisuudellaan, sekä leikkisyydellään. Ne ovat omia suosikkejani paristakin eri syystä; iloiset värit sopivat hyvinkin kirjavina kokonaisuuksina yhteen, erilaiset värit eivät riitele keskenään, vaattet tuovat hymyn myös käyttäjänsä huulille, ja ennen kaikkea ne ovat laadukkaita ja kestäviä! Pesusta toiseen värit ja muoto pitävät.

Raitsikat, raidat, autot ja koirat riemastuttavat!

Skidin ikkunalla heiluu kauniita papukaijojakin!

Nellyssä.

Eilinen kului Nellyssä, käsityöläisten putiikilla, kaupantätinä. Väkeä piisasi, mutta silti ehdin mukavasti ommella mukana olevia pellavia uuteen muotoon. Valmistin laudeliinoja, yksittäisiä tikatulla kuvalla, sekä koko lauteen mittaisia.
Tällä kertaa posti kuljetti tavallisen pellavan värin lisäksi sekä valkoista, mustaa, että harmaata. Kaikki pellavakankaat olivat erityisen tukevia ja paksuja. Juuri omiaan saunatekstiileihin, sekä kasseihin. Sormet syyhyävät ompelemaan lisää, ja lisää. Ja nyt onkin hyvä aika antaa koneen laulaa, sillä kesäkiireiden keskellä olisi sitten mahtavaa, kun tuotteita olisi varastossa. Sieltä vaan helposti otettavissa myytyjen tilalle. Ei tarvitsisi pahimpaan ruuhka-aikaan tuskastella tekemättömiä tuotteita sitten niin paljoa.
Tässä hiukan putiikin aarteita.

Vanhan Porvoon sydämessä.

Nämä Wildlife Gardenin lintumökit ovat ihania monitoimimökkejä; pesintämahdollisuus, sekä ruokailu hoituvat samalla mökillä.

Peikkorinteen ja Ketunpajan ompeluksia.

Villa Yllen rautalankakissa odottaa selvästi uutta, rakastavaa kotia itselleen...

Voih, nämä ihanuuden lähtevät huhtikuun loppuun mennessä pois putiikista. Mutta iloakin asiasta löytyi, sillä mieheni jatkaa tällä myyntipaikalla kransseineen! Ihan huippua tehdä tätä putiikkihommaakin yhdessä. Me kun viihdymme miltei joka asiassa parhaiten tekemällä sitä yhteistuumin. Sielunkumppanuutta parhaimmillaan.

Raita raikastaa.

Nyt on raitaa ihan urakalla!
Vihdosta viimein sain ompelukärpäsen puremaan oikein kunnolla, ja sain aikaiseksi tehdä tyynynsäilytystyynyt Ikean sohvaan. Ikean oma, Sofia-kangas on tukevaa, ja juuri sopivaa sisustusompeluksiin. Tein siis kaksi selkänojatyynyä kooltaan noin 50cm x 70cm. Sisälleen ne vetävät unityynymme, sekä muutaman koristetyynyn täytteeksi. Laitoin ommellessa samasta kankaasta valmistamani solmiamisnauhat yläreunaan, joiden avulla tyynyt pysyvät rautasohvan selkänojassa pystyasennossa. Sopivat vetoketjut kun puuttuivat inspiraation isikiessä, niin ratkaisin asian tekemällä tyynyjen päihin tyynyliinamaiset pussit, jotka sitovat sisätyynyt hyvin paikoilleen.

Raikasta tuli, sekä kiva jatkumo maton raitoihin. Tuntuu tuo mustavalkoisuus ja selkeys olevan itselle se tämän kevään sisustusjuttu. Tai oikeammin se on hiipannut tykömme koko alkuvuoden. Kaikki lähti kauan haaveilemastani raitamatosta, jonka mieheni lopulta bongasi joko Torista tai Huutonetistä.

Samasta Sofia-kankaasta tuli huitaistua myös käsienpesualtaalle uusi kevätmekko. Itseäni kun ei miellytä ajatus allaskaapista ollenkaan, kun vanhasta lopulta eroon pääsin.

Tässä rautasohva tyynyineen, ja alla sitten selkänojatyynyineen.

Selkänojatyyny täytetään päästä, ja kiinnitetään solmiamisnauhoilla.

Sofia-kangas on mahtavan raikasta! Ikeassa sitä oli mustan lisäksi punaisena, vihreänä ja raikkaan keltaisena.

Pystyviikkaus.

Päätinpä minäkin vihdoin kokeilla tuota pystyviikkausta, että miten mahtanee toimia. Ja kylläpä yllätyin positiivisesti! Tosiaan, tilaa menee miltei puolet vähemmän, ja lyhyn kokeilun jälkeen tarkistin, niin vieläkin on muksujen vaattet järjestyksessä, vaikka joukosta onkin käyty nappaamassa vaatetta päälle. Täydyn vissiin ylettää tavan kaikkiin vaatelokeroihin, kun tuntuu säästävän kovasti tuota tilaa, ja joukkoon oli myös kiva viikata pestyjä pyykkejäkin. Ja jää vielä tilaakin!
Meillä on aina tähän asti ollut vaatteet normaalilla tavalla, eli viikattuna pällekkäin, ja se on kyllä ollut tosi epätoimivaa. Aina, kun alempaa on haluttu ottaa juuri se mielipaita, niin kaikki sen päällä olleet paidat on sitten löytyneet mytystä laatikoista, tai joskus jopa lattialle lennelleinä.
Voi kunpa tämä pystyviikkaus kelpo niksinä olisi nyt ratkaisu vuosien jatkuvalle vaatteiden viikkaamiselle uudelleen ja uudelleen. Kyllä sitä on välillä niin kapeakatseinen, eikä huomaa tehdä itse sitä kätevää ratkaisua arjen pieniin pulmiin.
Mutta onneksi on netti pullollan mahtavia käytännön ideoita!

Pikkuneidin valtakunta.

Meidän pikkuinen, futiksesta, sotaleikeistä ja legoista tykkäävä, sekä poikien vaatteita käyttävä, persoonallinen tyttömme tykkää väreistä. Ja kaikenlaisista aarteista. Ja hänen oma huoneensakin näyttää juuri siltä. Hänen näköiseltään.
Seiniltä ja lokeroista löytyy tärkeitä, omia juttuja kasapäin. Myös itse tehdyt kuvat ja askartelut ovat hänelle rakkaita. Niitä ihastellaan porukalla, ja ne saavat olla esillä. Tämä tyttö kulkee ulkonakin aina silmät auki aarteita etsien, sekä uusia rakennelmiaan suunnitellen. Hän rakastaa askarrella, sekä timpuroida, ja tuntuu, että hänessä on aamusta iltaan asti virtaa vaikka muille jakaa. Tässä kuvina tämän ihanan tehotyypin oma valtakunta.