Tietokonepöytä vaihtoon.

Pikkuisen tupamme porraskulmauksessa on ollut jo pidemmän aikaa valkoinen Ikean pöytälevy yhdistettynä tietokone- ja ompelupöydäksi. Kyllästyin kuitenkin pöytäkoneeseen esillä, sillä yleensä ompelen sillä kaikkialla muualla, paitsi juuri tässä paikassa. Kone toimii eniten juuri matkakäytössä, esimerkiksi käsityöläisten putiikilla vuoroa tehdessäni, tai kesäputiikilla ollessani. Niputin siis koneen tarvikkeineen kaappiin, mistä se on helppo sujauttaa esille, tai napata reissuun mukaan.

Purkasin pitkän pöytälevyn pois, ja toin tilalle kirpputorilta löytämämme, vanhan kahvilan klaffipöydän. Pöytä on avattuna juuri sopivan kokoinen tarkoitukseen. Vielä, kun saa johtomylläkän jotenkin ojennukseen, niin yleisnäkymä on tuhat kertaa levollisempi, kuin pitkän pöytälevyn kanssa.
Myös edellisen lastenhuoneen laskosverho kierrätettynä tuvan ikkunaan,odottaa tuunaustaan. Taitaa saada mustavalkoisen pinnan itselleen, vielä ennen kesää toivottavasti. Ruutu voisi olla kuviona hyvä jatkossakin.

Eikä ole muuten tullu pitkää pöytää juurikaan kuvattua, sen verran kaaos oli! Mutta jonkunlaisen kuvan sentään löysin vertailuksi.

Valoa tupaan!

Kyllä se niin on, että tammikuu kun alkaa olla lopuillaan, niin kevät tuntuu kurkkivan jo kulman takaa. Samalla sitä alkaa pimeiden iltojen, sekä joulun menneen tunnelman vastapainoksi kaipaamaan valoa ja raikkautta. Päätinpä sitten pyöräyttää tupamme vuodesohvan ympäri. Ja tuota tilaa kun ei tuvassa juurikaan ole, niin sehän tiesi sitä, että työtasosta piti nipistää pätkä pois..

Sittenpä vaan mittailemaan, ja levyä lyhemmäksi. Mielessäni jännitin, että tuleeko miten sumppu jono päätyseinälle, kun rivissä on työtaso, hella ja sohva. Ja tulihan siitä! Ei miellyttänyt silmää sitten oikein millään, mutta päätin kuitenkin jättää jonon olemaan. Edes pariakymmentä senttiä hellan ja sohvan välissä olisi kovasti kaivattu, mutta ei nyt auta. Tyydyn tähän, sillä tällä tavalla saimme hirmuisesti lisää happea lattiatilaan, pyöreän pöydän ympärille.

Samalla siivosin vaihtelun virkistämiseksi opetustaulut seiniltä lattialle, ja valkoiseksi jätettyyn sivuseinään sommittelin neljästä taulusta rykelmän, joka toimii yhtenä isona tauluna. Täysin vastakkainen tunnelma, mitä pikkujoulun aikaan. Syksyllä ja talvella sellainen kotoisa pesämäisyys on mielestäni ihanaa, mutta valon  lisääntyessä tuuletus on paikallaan.

Lisäsinpä vielä sanomalehtiseinälle kaitaliinan seinävaatteeksi, joka on mielestäni juuri sopiva ompelijan tupaan. Hämää samalla huonettakin korkeammaksi.

Tupakeittiö pikkujouluasussaan,

ja alla kevättä odotellessa.

Vuodesohva sivuseinällä opetustaulujen ympäröimänä, 

alla odotellaan kevättä tänään.

Tämä senttimitta on veikeä, ja ei uskoisi, miten toi korkeutta tupaan livenä!

Kevättuuletus raikasti. Ja ryhdisti.

Koulupojan oma soppi.

Meidän koulupoika rakastaa värejä, pehmoja, sekä tyynyjä! Siksipä hänen parvihuoneensa onkin värejä täyteen ladattu, sekä kuorrutettu pikku pehmoeläimillä ja veikeille tyynyillä. Ja loppua ei tunnu näkyvän. Mutta se ei haittaa, kerran sitä vaan ollaan lapsia. ja mielestäni on niin mukavaa, että muksut saavat pitää huoneensa juuri niin värikkäänä tai värittömänä, kuin itse haluavat.

Pojasta on tullut melkoisen järjestelmällinen parin viimeisen vuoden aikana, sillä oma soppi siivotaan välillä parikin kertaa viikossa. Tyynyjä, pehmoja, Akuja, sekä legoja järjestellään harkiten. Ehkäpä sitten isonakin pysyy koti järjestyksessä, kun pienenä jo intoa löytyy. Toki teini-ikä siinä välissä voi olla yhtä hyrskynmyrskyä, mutta sillekin annetaan tilaa.

Tässä jokunen kuva värikkään legoilijan pikku valtakunnasta.

Vaneri ja paneeli hallitsevat huonetta. Listoja vielä uupuu.

Aku-fanin omatekemä hyllykkö pahvilaatikosta ja taskarin sivuista:

Ja sama mustavalkoisena, ei yhtään niin kivaa. Melko hillitty olisi.

Putiikkipäivä.

Tämä päivä on taas yksi sellainen hyvän viihtymisen päivä. Saan viettää aikaa vahassa Porvoossa, kassan takana, ompelukoneen kanssa. Eli olen ompelevana kaupantätinä kösityöläisten putiikissa, joka pursuaa kaikkea ihanaa, käsillä tehtyä.

Omat suosikkini ovat keramiikka ja huovutetut tuotteet. Ne ovat mielestäni yksiä upeimpia taidon näytteitä suomalaisesta käsityöstä. Ihan niin kuin puutyöt, kudonnaiset, lasityöt ja moni muu. Täältä lähtee monen moista käsityötä kauas maailmalle turistien matkassa. Ja jokaisen käsityön myyn hersyvän iloinen tunne sydämessäni! Sinne ne lähtevät muistoina mukaan matkasta Suomeen. Kaukomaille, tai kotisuomen tuliaisiksi. Ja miksipä ei omallekin pöydälle tai hyllylle.

LÖK-keramiikkaa Sipoosta.

Kauniita mukeja valmistaa Savesta.

Villa Yllen pehmoisia ihanuuksia.

Vitifelt on valmistanut nämä suloiset pöllöt.

Kutoja Heli Kuosan värikkäitä töitä.

Gunnelsin iloiset omenamobilet.

Päivä suttaantuu ompelukoneen puikoissa.

Hopoti hoi! Gun-Maj Collinin valmistamat, herttaiset keppihevoset porkkanoineen ja syntymätietoineen odottavat uusia pikku omistajiaan.

Leppoisaa putiikkipäivää.

Iloiset tapetit.

Lasten parvihuoneissa on pääasiassa vaneri, sekä paneeli. Ja niiden lisäksi tietenkin lämmin puulattia. Niihin kun yhdisti iloiset tapetit, niin huoneista tuli kotoisan suloiset majapaikat kivoille leikeille, sekä omiin rauhoittumishetkiin.
Tapetit ovat Esta Homen non woven-tapetteja, jotka olivat kyllä ehdottoman helppo asetella paikoilleen, liisteri kun laitetaan tapetin sijasta seinään. Tapetointi oli miltei yhtä hauskaa, kuin vanhan sanomalehtitapetin kokoaminen. Jos sattui jokin pieni virhe, niin tapetti kesti hyvin pois oton, ja uudelleen asettelun. Ehdottomasti käytän näitä tapetteja jatkossakin, mikäli tapetoitavaa ilmenee.
Ehkä viimeistään, kun koulupoika tulee teini-ikään, ja tarvitsee oman pikku linnoituksensa.

Tätä ennen olen tapetoinut vain muutamia kertoja, perinteisellä tapetilla, ja kyllä se tämä "liisteri seinään"-tyyli oli minun hermoilleni paljon parempi vaihtoehto. Ja lopputulos näyttää hyvinkin siistiltä. Vaikka vielä kuvissa listat puuttuvatkin.

Tässä jokunen kuva iloisista tapeteista. Osa kuvista on otettu tapetoinnin aikaan innolla iltahämärissä kännykällä, mutta näkee niistäkin iloisen lopputuloksen.

Kyllä voi sinivihreäkin tapetti tuoda aurinkoa huoneeseen!

Ja tästä tulee ihan Minni mieleen, sekä hymy huulille:

Jääkaappi ilmoitustauluna.

Päätinpä sitten tuunata tylsän  jääkaapin kyljen, joka toimii meidän talossamme tehokkaana ilmoitustauluna. Jääkaappi seisoo kompleksissa, jonka takana on vaatenaulakko, sekä alla kenkien säilytystila.
Ostin liitutaulumuovia, ja leikkasin siitä kaupungin. Kaupungista meille tutun tekee Näsinneula. Sain näin pienen palan nuoruuttani kotiimme samalla.
Liitutaulumuovia hakiessani silmiin osui samalla metallikorit, joissa tuntui olevan vahvat magneetit. Kotona korit osoittautuivat juuri sopiviksi säilytyspaikaksi kaukosäätimelle, sekä liiduille. Mukaan tarttui myös magneettipuhekuplia elävöittämään kaupunkia.

Hihhii, tämä oli taas yksi vekkuli pikku tuunaus lapsikotiin. Nyt on hyvä ilmoitella, missä kukakin menee, tai jättää pieniä rakkausviestejä. Ilmoitustaulun alapuolella seisoo laturipisteenä "hiljainen palvelija", joka sekin odottaa tuunausta lapsuudesta tutumpaan, mustavalkoiseen muotoonsa. Miehen löytö viime kesältä, Loviisan Laivasillan markkinoilta.

Tässä tylsä ilme ennen tuunausta.

Illemmalla arvonkin sitten edellisen postauksen lippuviirinauhan.

Lauantai-illan huumaa, joku teistä saa iloisen Peikkorinne-lippuviirin!

Pian vien valmiit lippuviirinauhat putiikille, mutta päätinpä, että laitan yhden matkaan maailmalle!

Eli, suoritan arvonnan huomenna sunnuntaina 22.pvä kaikkien niiden kesken, jotka ovat kirjoittaneet kommenttikenttään suosikkinauhansa nimen. Vaihtoehdot ovat; pinkki viiri, possuviiri tai maatuskaviiri. Onnettaren suosikki saa sitten mieleisensä viirinauhan postissa kotiinsa. Kyselen lähetysosoitteen sitten arvonnan jälkeen tarkemmin. Peikkorinteen lippuviirinauhat ovat huolellisesti ommeltu ja silitetty, pituutta reilu 2m (n.220cm)

Nyt siis vain kommentoimaan suosikkiviirin nimi, ja iloinen viiri saattaa pian heilua lastenhuoneessasi, leikkimökissä tai vaikkapa kesäterassilla. 

Vaihtoehdot kuvana alla. Ylhäältä alas pinkki, possu tai maatuska:

Onnea ja iloa arvontaan osallistuville, ja mikä jottei samaa voi toivoa ihan kaikille muillekin!
(Huom: kuvan kärpässienikangas on toisella puolen oikein päin.)
Viirin postitan ensi viikolla.

Pikku vanerilaatikoiden uusi elämä.

Löysin nuorena hyllyn autotallista. Ensimmäisestä OMASTA talosta. Se oli sellainen käkikellotalo, jonka pihassa oli tiilinen autotalli. Autotallin seinällä oli ajan rasvalla patinoima, sininen lokerikko, joka oli mielestäni äärettömän kaunis. Talon edellisen omistajan rouvan isän tekemä, kuulemma. Eivät tarvinneet sitä enää. Minä ihastuin tuohon hyllyyn yli kaiken! Otin sen sisälle, putsasin liasta. Rasvan ja pölyn alta paljastui juuri niin herttainen hylly, kuin sen olin kuvitellutkin olevan.
Tuunasin hyllyn sinisellä ja valkoisella maalilla vanhahkoa ulkomuotoa jäljitteleväksi, ja sellainen se on saanut olla jo pari vuosikymmentä.

Tällä hetkellä tuo rakas hylly on tyttömme huoneessa aarrekätkönä. Näppärä nikkarimme halusi, ja sai, nakutella siihen harjakaton panelista. Palvelihan hylly hetken rakkaan Välkky-lelun kotinakin. Tällä hetkellä talossa asutaan vain vinttihuoneessa, muuten se toimittaa tosiaankin Tärkeiden Aarteiden tyyssijaa.

Hyllykössä on koitettu jos jonkinmoisia säilytysratkaisuja pikkutavaroille, mutta eilen mieleeni tuli yht´äkkiä eräs vanerilokerikkomme, jonka laatikot lojuvat vintin kätköissä ihan jouten. Nehän olisivat juuri omiaan hyllyyn! Ja eipä muuta, kuin aamulla vintin aarreaittaa koluamaan. Ja sieltähän ne lopulta löytyivät muovikassista sikin sokin, kuusi somaa, pikkuista vanerilaatikkoa.

Sitten vain Erikeepperiä, sakset, vahakangasta ja mustekynä ulottuville, ja laatikoita verhoilemaan. Kivan yksinkertaista puuhaa, ja lopputuloksesta tuli vekkuli. Tyttökin tykkäsi kovasti. Pienet laatikot on helppo ottaa hyllystä pois, ja sujauttaa takaisin. Ei tarvitse enää pujotella pidempiä koreja välipienojen takaa esiin. Nyt sujuu järjestely suit sait. Ja äkkiä ne laatikot niillä aarteillä täyttyivätkin!

Tältä se hylly siis virityksineen näytti. Tässä kun ei ole ehtinyt kesän lopun jälkeen tekemään oikein mitään tuon lastenhuoneen suuntaan, kuin vaan pitämään järjestystä edes jotenkin välillä yllä.
Sekametelisoppa, värikäs sellainen:

Ja tässä ne vintiltä löytyneet vanerilaatikot.

Ja lopputulos miellytti sekä äitiä, että tyttöä!